Kaksplus.fi

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Moi mun nimi on Äiti...eiku?

Tässä teille inspiraationa mä lapsivapaalla muutama kuukausi sitten. Vois kuvitella, että tää olisi se hetki kun laittautuisin tai lähtisin nauttimaan ulkoilmasta, mutta eeeeei. Äiti istuu siinä kaksinkerroin tunikan sisällä somettamassa ku teltassa konsanaan. Eikä sillä, että tuossa teltassa nyt mitään vikaa olis, mut tiedättekö sen kun äitiytyy? Tuossa sellainen ihana äitiytynyt yksilö.


Mä jotenkin huomaamattani muutuin just sellaiseksi stereotyyppiseksi äidiksi. Unohdin kuka niissä legginseissä oikeasti asuu –  äiti, mutta myös Matleena



Musta tuli sellainen hahmo, jonka nimi on vaan Äiti ja joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Sellainen, joka istuu polvet suussa ilman housuja, kun olisi voinut sen lapsivapaan aikana vaikka käydä ostamassa uudet housut itselleenÄiti, joka syö lapseltaan salaa kolme pullaa keittiön kaapin oven takana piilossa. Sellainen, joka juo pään kokoisista kahvikupeista ja haukottelee niin paljon, ettei enää edes jaksa peittää suutaan. Olin koukussa kuivashampooseen ja legginsseihin. Kuulumisia kysyttäessä, päädyin aina puhumaan lapsestani.

Kun kuulee päivän aikana sata kertaa "äiti, äiti", on aika vaikeaa irrottautua siitä roolista kun kukaan ei huhuile omalla nimellä. Hiekkalaatikoillakin äidit kulkee monesti lapsien nimillä. Se Leon äiti. 


Kotihoidontuella ja kotiäitinä elellessä oli helppoa olla äiti pienillä tarpeilla; vähäruokainen, vähäuninen ja kohtalaisen helppohoitoinen yksilö, joka ei vaadi kallista ylläpitoa. Nyt kun oon aloittanut työt ja saanut nauttia työni hedelmistä pankkitilillä, muistin kuinka kivaa onkin pukeutua myös muihin kuin legginsseihin.


Kuinka ihanaa onkaan hemmotella itseään! Rivi huulipunia herättää sellaisia tunteita, mitä aikaisemmin kaksi saman parin sukkaa aiheuttivat. Haaveilen uuden kerhorepun sijaan uudesta laukusta itselleni ja ostin hiekkalaatikkovarmojen Crocsien tilalle juuri korkokengät. Ah. Kyllä sieltä kuivashampookerroksen alta kuoriutuikin tämmöne Matleena. Edelleen äiti, mutta vähän enemmän myös jotain ihan itsekseni.

Samaistuitko?

7 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että odotan syksyä ja töihinpaluuta siltäkin osin innoissani, että voin mahdollisesti alkaa taas panostamaan itseeni enemmän :D Lahjakortin kampaajalle aion käyttää ennen töihinpaluuta, viimeksi tehty hiuksille "täyshoito" viime marraskuussa ja äitinutturassa kuljen 24/7 (paitsi suihkussa).

    Ja muutenkin... Töissä minua tullaan kutsumaan Hennaksi eikä siellä ole pakko keskustella lapsista ja heihin liittyvistä asioista, jos ei halua. Töissä saa olla se yksi aikuisista :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että noin äkkiä palasit takaisin Matleenaksi; minä oon jo 18 vuotta ollut pelkkä äiti :) Olen ollut jo 16 vuotta työelämässä äitiysloman jälkeen... jämähtänyt siis huomaamattani pelkäksi äidiksi! Vieläköhän löytäisin itseni ;P

    VastaaPoista
  3. Kuin olisi omat ajatukset tässä tekstissä! Oonkin samasta aiheesta tehnyt luonnoksen omaan blogiini mutta en ole saanut/ehtinyt/jaksanut yms saada sitä valmiiksi!! Jossain kohtaa tuli oikeen kriisinpoikanen kyseisestä aiheesta, ei enää tunnistanut itseään.

    VastaaPoista
  4. Mä olen huomannut että äitikupla kestää 2 vuotta jokaisen lapsen kanssa. Itsensä muistaa aina siinä kohtaa kun on jo elämä vapaampaa koska reilu 2-vuotias ei enää tarvitse äitiä koko aikaa.

    VastaaPoista
  5. Mä voin ainakin niiin samaistua tähän! ��

    VastaaPoista
  6. Just näin taitaa monille käydä. Huippu postaus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥