Kaksplus.fi

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kuinkahan tästä selviää? Yksi ruuhkapäivä takana.

Toisten arki onkin yhtäkkiä omaani. Takana on vasta yksi ruuhkainen päivä. Jotkut elävät näitä usean vuoden, kuulostaa semi reippaalta touhulta. Kello kuuden herätys tai kahvipannun lorina eivät eronneet aikaisemmista aamuista mitenkään. Silti vatsassa kurisi kuin ennen noroa ja päässä pyöri kaiken maailman turhanpäiväistä nippelitietoa. Jännitys helpotti töihin päästyäni ja kellon viisarit tavoittivatkin neljän silmänräpäyksessä. En huomannut kaivata päiväunia tai hiekkalaatikkoleikkejä. Oli kiva huomata, että näillä huolimattomilla äitiysaivoilla pystyy myös ajattelemaan ihan fiksuja juttuja. Parasta – voitteko kuvitella  – join tänään kolme kuppia kuumaa kahvia. Siis ihan kuumaa. 


Oon aina ollut luonteeltani stressaaja. Kiire pienessä eteisessä pyörien on se, joka katkoo multa verisuonia. Kauhulla odotan keskiviikkoa, jolloin on mun vuoroni sekä viedä poika päiväkotiin että hakea sieltä. Käytännössä se tarkoittaa lähtöä päiväkodille suoraan sängystä ja kilometrin mittaista lenkkiä päiväkodilta bussipysäkille reilussa kymmenessä minuutissa. Töiden loputtua mulla on kymmenen minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja juosta puoli kilometriä bussipysäkille, jotta ehdin hakemaan pojan ennen viittä. Kuinka tästä todellisuudessa selviää välttävällä lenkkeilykunnolla, en todellakaan tiedä. Tää on kai sitä arkiliikuntaa. Arkihitonliikuntaa. 


Ihan oman mielenterveyteni ja tän perheen hyvinvoinnin vuoksi, on oma auto nyt ostoslistalla. Pitkään vastustin auton hankkimista, ihan vaan koska siihen palaa rahaa niin paljon ja ollaan pärjätty hyvin ilman. Aika ei ehkä tässä suhteessa ole rahaa, mutta ainakin se on pidempiä unia ja lyhyempiä päiväkotipäiviä. Mun kriteerini autolle eivät ole kovin suuret. Riittää, että siinä on peruutustutka. Mies onkin asian suhteen vähän tarkempi. Onpas kumma.

Ihanaa reippaasti alkanutta viikkoa! 

7 kommenttia:

  1. Missä oletkaan töissä? Terveydenhoitajana neuvolassa vai? :) tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
  2. Hih, tuli ihan hymy huulille tuosta kuumasta kahvista. Mä muistan sen tunteen. Ja kun sai syödä lounaan rauhassa. Keskeytyksettä. Ilman että kukaan työntää lihapullaa korvaan tai joku ryömii pöydän alla. Sitä vaan haarukoi ruokaa omaan napaan.

    Auto on kamala rahasyöppö, mutta helpottaa ruuhkavuosia. Nyt kun meillä ei enää ole päiväkotiin viemisiä eikä hakemisia, olen jopa harkinnut autosta luopumista. Ihan hyvin pärjättäisiin ilmankin :) Joten ei muuta kun mukavaa auton ostamista sinne teille! :)

    VastaaPoista
  3. Toinen elämäntapastressaaja ilmoittautuu! Paluu töihin koittaa parin viikon päästä ja olen vähän kauhuissani juurikin siitä, miten näillä aivoilla muka pystyy tekemään töitä. Lapset saavat onneksi jatkaa lomailua, jospa äiti olisi tottunut erilaiseen arkeen elokuuhun mennessä ja se todellinen arki alkaisi vähän "helpommin". Mukavia työpäiviä!

    VastaaPoista
  4. Olen etsinyt ja ihmetellyt, mutta mistään en moista rusettia löydä. Se olisi enemmän kuin täydellinen lapseni 2 syntymäpäiville jotka on puolentoista viiko kuluttua :) Mistä voisi löytyä? Voi vastailla myös osoitteeseen yotimix@gmail.com

    VastaaPoista
  5. olipas piristävästi kirjoitettu :D kovasti tsemppiä uuteen arkeen, työn iloa sulle tuskin tarvii toivotella, kun taisit saada aika lottovoittotyön :)<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥