Kaksplus.fi

maanantai 8. toukokuuta 2017

Taitavat lapset ovat päiväkodin tulos

Päiväkoti vai kotihoito? Jos iltalehtien otsikoita on seuraaminen niin päivähoito on varma keino kasvattaa lapsista jotain kunnollista. Se on vähintäänkin hyvä sosiaalisen verkostoitumisen paikka ja käytöstapakoulu. Tai sitten se pilaa ne, koska vessat oli pesemättä, lelut otetaan kädestä ja aurinkorasvaa ei suostuta levittämään kesäisin. 

Toisinaan otsikoissa on ammattilaisen tuomio päiväkotia vastaan. Seuraavana päivänä taas jonkun toisen liputus ja riemuylistys varhaiskasvatuksen tarpeellisuudesta. Senhän tämä vain kertoo, ettei näissä asioissa ole yhtä oikeaa vastausta


Monelle on tullut yllätyksenä, että meidän poika on ollut vain kotihoidossa. Hän on taitava tyyppi. Hän laulaa, puhuu lausein, taivuttaa sanoja, laskee ja on motorisesti sekä sosiaalisesti taitava.

"Puhuu jo noin paljon! On varmaan päiväkodin ansiota?"

"Onpas taitava! Missäs päiväkodissa hän on?"



Oon nyt ihan liian monesti törmännyt siihen, että usean mielestä lapsen taidokkuus ja päiväkoti niputetaan yhteen. Sosiaalisesti tai sanallisesti taitavan lapsen täytyy olla suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen tulos. Miksi? En halua mitenkään vähätellä päiväkotia, mutta miksen minä tai ylipäätään koti ympäristönä riittäisi kasvattamaan taitavaa lasta? Miksi täytyy automaattisesti olettaa, että lapsi on jotain, koska päiväkoti on hänet sellaiseksi opettanut? 


Miten se lastentarhanopettajan laulu tai loruttelu eroaa omastani? Oppiiko lapsi sosiaaliseksi ja kohteliaaksi nimenomaan klo 8-16 välillä päiväkodin aitojen sisäpuolella? Eikö yhden äidin syli riitä?

En ota kunniaa lapseni taidoista eikä sitä mielestäni voi myöskään täysin antaa päiväkodille. Jokainen lapsi kehittyy omalla tavallaan omassa tahdissaan. Herkkyyskaudet tulevat vähän eri aikaan. Sehän on selvää, että ympäristöllä ja ympäristöstä tulevalla tuella on vaikutuksensa, mutta ei näiden asioiden tarvitsisi olla näin mustavalkoisia. 

Meidän valinta on toistaiseksi ollut kotihoito, ja katsokaa   lapsestani on kasvanut taitava ja juuri sopiva tyyppi, myös ilman päiväkotihoitoa. Eikä tämän oikeasti edes pitäisi olla mikään ihmettelyn aihe. Mä en vaan ymmärrä tätä logiikkaa. 

Oletteko törmänneet tällaiseen ihmettelyyn, joka ainakin rivien välistä vähän kyseenalaistaa vanhemman roolin kasvatuksessa?

13 kommenttia:

  1. En ole itse törmännyt moiseen ihmettelyyn, mutta olen kyllä kuullut tällaisista ajatuksista. Meidän molemmat lapset olivat kotihoidossa 3-vuotiaiksi, koska se tuntui meille sopivalta ratkaisulta. En usko - eikä mediarummutuksesta huolimatta ole minkäänlaista tieteellistä evidenssiä sen puolesta - että alle 3-4-vuotias "normaalin" perheen vesa hyötyisi päiväkotihoidosta millään lailla (en usko, että se heitä myöskään vahingoittaa). Siitä ylöspäin hyötyjä saattaa kyllä olla, ryhmässä toimimista on todennäköisesti hyvä harjoitella ennen kouluikää. Mutta alle 3-vuotiaat ja varsinkin alle 2-vuotiaat ovat jotenkin niin...pieniä ja ihmeissään maailman, tunteiden ja kaiken edessä, että tuntuu että heitä varten kuuluu olla koko ajan yksi tuttu aikuinen ja mieluiten omassa tutussa. Alle 3-vuotiaalle se on mielestäni parasta varhaiskasvatusta :)
    Olemme siis miehen kanssa molemmat olleet pitkään hoitovapaalla, joten minun ei ole tarvinnut olla kuutta vuotta pois työelämästä.
    -Sofia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ihana kun teillä on järjestynyt hoito kotona noin pitkään. ❤️

      Poista
  2. Itse peräänkuulutan eniten sitä, että lapsi kohdataan ihmisenä ja hänelle esim. puhutaan normaalisti. En voi sietää lapsille lässyttämistä tai sitä, etteivät lapset saa olla mukana ihan normaalissa arjessa. Kun asioita tehdään ja koetaan yhdessä, lapsen kanssa puhutaan normaalisti ja hänen kanssaan keskustellaan asioista niin lapsi oppii enemmän kuin arvaammekaan. Suurin vastuu lapsen kasvatuksesta on, yllätys yllätys, vanhemmilla ja suuret linjat opitaan kotona. Päiväkodissa matkaan tarttuu ehkä toisenlaisia taitoja kuin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Täyttä asiaa 👌🏻 Vauvalle tosin mun suu alkaa automaattisesti lässyttää. 🙈

      Poista
  3. Lapsi on reipas koska avoin päiväkoti.. eihän sillä oo tekemistä että lasta ei oo pakotettu mihinkään vaan aina saanut palata turvalliseksi tietämäänsä (äidin) syliin oli tilanne mikä vaan.

    VastaaPoista
  4. Meillä aikoinaan tyttö joutui eskariopen mustalle listalle, koska ei voinut opettajan mielestä osata kotona kasvaneena yhtään mitään. Kun sitten eskari sujuikin loistavasti, piti niitä valituksen aiheita alkaa etsimään temperamenttisesta luonteesta.

    VastaaPoista
  5. hyvä pointti! Ei ole meidän lapsia epäilty päiväkodin kasvateiksi, mutta huomasin kyllä syyllistyneeni tähän itse. puolivuotta meidän esikoista nuorempi kaveri oli meillä hoidossa niin mies kysyi minkä ikäinen ja juteltiin että oliko kaveri nyt "parempi" kuin meidän tyttö niin todettiin molemmat että hän kyllä puhui paljon paremmin ja oli oppinutkin puhumaan aikaisemmin kun meidän neiti joka avasi sanaisen arkkunsa kunnolla täytettyään 2v. Sanoin sitten miehelle että kaveri onkin ollut päiväkodissa johon mies vastasi "no se selittää".

    Oikeastihan nää lasten taidot pitäisi ottaa samanlailla kun hiustenleikkuu. Tänään kysyin samaisen kaverin äidiltä onko heidän lapsen hiuksia leikattu, johon hän totesi että on useastikin, kun meidän neidin hiuksia taas ei ole leikattu vielä koskaan. Geeneistä kiinni millaset hiukset on neidit saaneet. Jääköön puhe sitten askeleen alle, ehkä mie olenkin sitten vain lahjakkaampi tukemaan lasten motorista kasvua ja muu tulee sitten aikanaan :)

    VastaaPoista
  6. Olen kyllä usein törmännyt noihin ajatuksiin, mutta tuntuu, että oon päässyt helpolla, tai että ei oo suoranaisesti kohdistunut minuun, koska oon itsekin päiväkodin täti ammattititteliltäni.. Ja itse taas ajattelen, että tästä on kasvanut niin ihana tyyppi, juuri sen takia, että on saanut olla vapaasti kotona ♥

    VastaaPoista
  7. En edes kerennyt lukea postausta loppuun ku tuli iso tarve päästä sanomaan tämä. Tutkimustuloksethan ovat kumottuja, että päiväkoti olisi hyvä paikka pienelle lapselle sosialisoitumisessa. Näitä tuloksia ei vain huudella, koska matto vedettäisi sen alta pois, että nyt on vanhemmilla hyvä syy lähteä takaisin aikasessa vaaiheessa töihin. Jopa tuloksia on että lapsen olisi parempi olla kotona masentuneen äidin kanssa kuin päiväkodissa, siis pienen lapsen. Turvallisuus järkkyy pienellä lapsella paljon päuväkotiin mentäessä. Tutustukaa Eija Rusasen teokseen, oliko nimeltään kiintymyssuhde ja jotain, niin avartaa silmiä paljon siitä onko päiväkoti pienen lapsen paikka. Ainakin päivähoitoryhmien pitäisi olla paljon pienempiä, päivähoidon henkilökunnalla kunnon tietämys kiintymysuhdeteoriasta ja heidän tulisi osata olla sensitiivisiä aikuisia kiireen keskellä, tai kiirettä ei kuuluisi ollakaan pientä lasta hoitaessa mutta näin... Uskallan väittää, että monet hoitajat eivät jaksa kovin pitkälle miettiä mitä pienen lapsen hoitajana tulee ottaa huomioon, kuinka luoda turvallinen sekundaarinen kiintymyssuhde hoitopäivien ajaksi.

    VastaaPoista
  8. Mä olen törmännyt päinvastaisessa mielessä moiseen. Meidän 2-vuotias ei juurikaan puhu mutta opetti esimerkiksi kaverin 4-vuotiaan sukeltamaan. Tyttö on motorisesti todella taitava koska käymme paljon uimassa, hoplopeissa, leikkipuistoissa, tanssimme jne. Kuperkeikkakin jo onnistuu. Luemme myös päivittäin kirjoja mutta puhetta ei vaan tule ja moni syyllistää siitä kotihoitoa koska hän on ainoa lapsi. Jotenkin vaikeaa ymmärtää että luulevatko kaikki meidän olevan päivät ihan mykkiä? :) :) :) Kaikki tulee aikanaan ja eri lapsilla eri tahtiin

    VastaaPoista
  9. Näin lastentarhanopettajana voin todeta, että jokainen lapsi on yksilö, myös puheenkehityksessä. Toki lasta saattaa innostaa kaikenlaiseen toimintaan muiden lasten esimerkki, jota on yllinkyllin tarjolla päiväkodissa, mutta puhumaan lapsi oppii aina omaan tahtiinsa. Pojat ovat usein hieman tyttöjä jäljessä tässä, mutta poikkeuksia löytyy. Paljon puhetta kuulevat lapset, joille esimerkiksi luetaan paljon ja selitetään asioita, kerryttävät tutkitusti laajemman sanavaraston, mutta itse puheenkehitykseen se ei tietääkseni vaikuta ihan yhtä paljon.

    Oma kokemukseni on, että oli opittu taito mikä tahansa, lapsi oppii, kunhan hänellä on oppimiseen motiivi, on se syy oppimiseen sitten kaverin esimerkki tai oman vanhemman kannustus tai mikä tahansa. Toki päiväkodissa on yleensä enemmän virikkeitä yllyttämään oppimiseen, mutta mielestäni lapsi voi oppia samat asiat myös kotona, jos vanhempi vaan on kiinnostunut innostamaan ja ohjaamaan lasta oppimaan uutta. Enemmän lapsi oppii päiväkodissa kotia enemmän vain sosiaalisia taitoja, ryhmässä ja ikätovereiden kanssa toimimista (hyötyä lapselle enemmän vasta vähän isompana, ei niinkään vielä vauvana). Päiväkodin tulisi olla kasvatuskumppani, siis tukena kasvatuksessa. Sitä ei siis tulisi nähdä kaiken opettava tuotantolaitoksena, eikä se ole kaikkivoipa. Ihmisiä sielläkin vaan ollan! 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥