Kaksplus.fi

perjantai 19. toukokuuta 2017

Minä opetin lapseni syömään pullaa

Iltasanomien otsikoihin asti on noussut Fitness from the North -blogin kauhistelu lasten kyllästämisestä sokerilla ja valmisruoilla. Miksi vanhemmat tarjoilevat lapsilleen eineksiä? Miksi lapsia opetetaan syömään herkkuja? 


Itse en ole herkkujen tai sokerin suhteen ehdoton. Palkitsen lapseni joskus rusinoilla ja kylässä me syödään kakkua. Lapseni yksi ensimmäisistä sanoista oli pulla. En nyt sitten tiedä, olisinko yhtään ylpeämpi jos se olisi smoothie, vaikka niitä tehdäänkin lähes päivittäin. Mä olen äiti, joka leipoo pullaa, paistaa lettuja ja aamuisin tarjoilee smoothieta.  Jyrkän kieltämisen sijaan opetan kohtuutta. Miksi olisin ehdoton kun syön itsekin? 

En tunne äitejä, jotka haluavat kuorruttaa lapsensa sokerilla ja kaikella muulla, mikä nykyään ilmeisesti saa ohikulkijatkin tuijottamaan ruokakaupassa. En tunne äitejä, jotka hiljentäisivät lapsensa herkuilla. En tunne äitejä, jotka tekisivät itselleen eri ruokaa kuin lapselleen. En sellaisia, jotka söisivät  itse terveellisesti samalla lapselleen eineksiä tarjoillen. 

Sen sijaan tunnen äitejä, jotka välillä tekevät niin kuin on helpoin. 


Tunnen äitejä, jotka priorisoivat välillä myös muihin asioihin kuin ruoanlaittoon. Tunnen äitejä, jotka herkuttelevat hyvällä omallatunnolla, koska se on normaalia ja tervettä. Tunnen äitejä, jotka ovat lämpöisiä maalaisjärjellä varustettuja tavallisia ihmisiä. Sellaisia, jotka ostavat syntymäpäiville herkkuja, koska välillä elämä voi olla muutakin kuin makaronilaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Tuntemani äidit ovat niin arkeen kietoutuneita, että unohtavat joskus itse syödä vaikka lapsen edessä on täydellinen ruokaympyrä. Nämä herkkujakin välillä tarjoavat äidit tekevät perheelleen ihan tavallista, mutta sopivan terveellistä ruokaa. 

Perimmäinen syy miksi valmisruokia käytetään lapsiperheissä on se, että se on helppoa ja nopeaa. Joskus on ihan oikeasti ilman minkään valtakunnan syyllistämistä, provosoimista tai sormella osoittelua oikeus mennä sieltä mistä aita on matalammalla. En sano, että niiden kannattaisi kuulua jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta ihan oikeasti - miksi tuntea huonoa omaatuntoa jostain pinaattilettupaketista, sokerijogurtista tai lihapullista? 

Ehkä tämä on peiliin katsomisen ja opettelun paikka itsellenikin, koska mä nautin huomattavasti enemmän vaikka pullasta kuin salaatista. Se, että joku ei anna lapselleen ollenkaan herkkuja tai sokeria ei ole mikään jalustalle nostamisen aihe. Se on valinta. Mun valintani on Ikean lihapullareissut, kaupan pinaattiletut kiireisenä päivänä, yhteiset leffaillat, jäätelö aurinkoisella säällä ja yhdessä leivottu pulla. Ei valmisruoka tai sokeri ole mitään vihollisia, niin kauan kun kohtuus on mukana. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Sen sijaan, että keskitytään osoittelemaan sormilla toisten lautasille, voitaisiin jakaa vinkkejä ja olalle taputuksia. Kohtuus on hyvä sana. 


Mitä mieltä sä oot?

10 kommenttia:

  1. Musta ihan normaalia, että ne einekset välillä kuuluu valioon vaikka sitten pari päivää putkeen jopa. Itsellä on aina kaapissa tai pakkasessa joku Hipp-lasagnevuoka tai vaikka se Saarioisten makaroniloota jos haen pojan päikystä siten, että olemme vasta viiden aikaan kotona ja valmista ruokaa ei ole. Mielestäni siinä menee se raja, että on kohtuutonta antaa hänen odottaa. Me syödään kotona ihan hirvittävän vähän karkkia tai pullia (siis ei vaan tule leivottua koska en ensinnäkään osaa) mutta syödään me niitä kaksin käsin vierailla :D eikä pakoilla asiaa. Noin muuten einekset ei vaan tartu kaupassa käteen koska jos teen ruoan niin teen sen muista kun eineksistä. :) Kohtuus kaikessa! Mutta kyllä mä myönnän kerran kauhistelleeni miehelle ääneen että "miten noin pienelle lapselle syötetään paulavanukasta" kauppakeskuksessa (kun ihan mitä tahansa muutakin olisi voinut ostaa hänelle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan totta! 😊 Ja siis kauhistelu tai ihmettely on kyllä puolin ja toisin ihan ymmärrettävääkin tietyissä rajoissa. Ainahan näitä lapsen ympärillä pyöriviä valintoja miettii ja hyvä niin. 😊

      Poista
  2. Juuri samaa mieltä!

    VastaaPoista
  3. Hyvä Matu! <3
    Juuri samaa mieltä. Mulla on kolme lasta, joista nuorin 7kk ja en todellakaan kuorruta lapsiani sokerilla. Jälkkäriksi saa joskus harvoin jäätelöä, karkkipäivä on kerran viikossa ja kaupan pinaattilettuja syödään harvoin. Meillä tykätään tehdä itse ruokaa, mutta myös herkutellaan välillä. Luultavasti näistä totaalikielto sokeriin-lapsista kasvaa aikuisena sokerihiiriä, koska he vihdoinkin saavat sitä syödä eikä kukaan ole kieltämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! ❤️😊 Keskitiellä on hyvä mennä!

      Poista
  4. Eihän tohon voi mitään lisätä! ❤👍🏼

    VastaaPoista
  5. Aivan samaa mieltä. Herkuttelukin kuuluu hyvään elämään ja sitä saa harrastaa kohtuudella ilman syyllisyyttä. 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥