Kaksplus.fi

maanantai 1. toukokuuta 2017

Halusin luovuttaa synnytyksessä

Kaksi vuotta sitten halusin luovuttaa. Puolen tunnin itkemisen ja pakertamisen jälkeen ähisin kätilölle, etten jaksa ja haluan luovuttaa. Radiosta soi Ellin sanat: "Beibi räjäytä mut tässä, beibi aamuhämärässä, beibi!". En jaksanut enää ponnistaa ja olin ihan valmis pitämään jalat ristissä vaikka seuraavat yhdeksän kuukautta, kunhan vaan ei tarvitsisi enää urheilla vauvaa ulos. 

Kuinka yllättävää, kätilö ei antanut luovuttaa ja niin kolmen kilon ja kymmenen pisteen poika syntyi toinen toukokuuta. Ihan täydellisenä noin tsiljoonalla ponnistuksella.


Edelleen tulee vastaan sellaisia puolituntisia kuin kaksi vuotta sitten. Joskus tekisi mieli ähistä, puhista ja luovuttaa. Joskus huvittaisi vaan sulautua tapettiin tai mennä piiloon. Elämä ei voi olla pelkkää vauvan aluille laittamista. Matkalle mahtuu myös arkea ja vaikeuksia. Sitä alkuraskauden oksentelua, loppuraskauden haasteita kengännauhojen solmimisesta alkaen, synnytyksen jälkeistä vessakauhua kun se beibi on räjäyttänyt sut, vauva-arjen utuisia öitä ja taaperoiän mukana tulevaa pelkoa ja vaaranpaikkoja. Sellaista arkea, johon kuuluu myös valittamista, kiukuttelua ja tuskaantumista kaiken ihanan lisäksi.

Onneksi vuorokauteen mahtuu monta tuntia ja ne puolituntiset, jotka hetkessä tuntuvat vähintäänkin tuplasti pidemmiltä, ovat oikeastaan häviävän pieni osa kahden vuoden saldosta. 

Kaksi vuotta sitten kolmen kilon ja kolmensadan gramman poika teki meistä perheen. Arki on kiukkuisia puolituntisia, unihiekkaisia silmiä, makaronilaatikkoa ja täysiä pölypusseja. Se on pusuja, mautonta huumoria, naururyppyjä ja yhteisiä unelmia.

Huomenna juhlitaan kaksivuotiasta!

8 kommenttia:

  1. Onnea kaksivuotiaalle❤️
    Meillä juhlitaan yksivuotiasta lauantaina😭❤️

    VastaaPoista
  2. On se ihme miten ne kaikki vauvat syntyvät kuin syntyvätkin huolimatta äidin epätoivosta ja "luovuttamisesta" synnytyksen aikana. Naisen keho on ihmeellinen ja kätilöt rautaisia ammattilaisia <3 Onneksi tosiaan lapsen kanssa niitä onnen hetkiä on niin paljon enemmän kuin epäonnen hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan totta! :D Ei vaan jaksa käsittää miten sitä keho pystyykään tällaisiin. <3

      Poista
  3. Aatella, niin se aika vain menee 😅😊 Onnea Leolle ja vanhemmille! 😊 reilu pari vuotta sitten sun blogiakin on seurattu, meillä vietetään puolen vuoden päästä 2 v. synttäreitä ja raskaana ollessa oli kiva etsiä blogi, jossa raskaus oli vähän omaa edellä mitä seurata ja näin osasi vähän varautua tulevaan 😊 kiitos sulle ihanasta blogista! Tää on mulle ihan rutiini, että vielä illalla kurkkaan tän 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! :D Vähän hihitytti kun luin tän. Siis ihan huikeeta, että oot lukenut noin pitkään. Ainakin kaksi pitkäaikaista lukijaa sitten: sinä ja mun äiti. :'D Onnea teidänkin kaksveelle siis! <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥