Kaksplus.fi

torstai 13. huhtikuuta 2017

Välinpitämättömät ja vapaasti kasvattavat

Välinpitämätön. Itsekäs. Vapaa kasvattaja. Huolimaton. Aikaansaamaton. Epäreilu. Huono äiti.

Mikä on ensimmäinen ajatuksesi kun näet kaupassa kiukuttelevan lapsen ja tämän räjähdyspisteessä olevan äitinsä? Entäpä kun bussissa tai leikkipaikalla viereen istuu äiti, joka tuijottaa kännykkäänsä herkeämättä? Mitä ajattelet kun näet ravintolassa vanhemmat, jotka ensitöikseen iskevät tabletin lapsen naaman eteen? Tuomitsetko äidin, joka tiuskaisee lapselleen?

Pienestä hetkestä on helppo tehdä johtopäätöksiä. Vihaisia, välinpitämättömiä ja itsekeskeisiä? Vai väsyneitä, arjessa selviytyviä ja parhaansa yrittäviä? Joskus on ehkä helpompaa ajatella mustavalkoisesti ennemmin kuin miettisi kokonaiskuvaa. Eikö niin että meillä kaikilla on joskus huonompi päivä? Vuorokauteen mahtuu niin paljon enemmän kuin se, mitä bussissa vihaisesti tuijottava eläkeläinen, ohikulkeva naapuri, lapseton jonottaja, leikkipaikalle sattunut viiden lapsen äiti tai anonyymisti tekojasi moralisoiva kommentoija sattuvat näkemään. Tarinaa on taustalla aina enemmän. 


Me kaikki suutumme joskus, nostamme kännykän käteen juuri silloin kun lapsi kiskaisee hihasta ja kiristelemme hermoja vastatessamme viidettätoista kertaa samaan kysymykseen. Me kaikki sanomme lapsellemme joskus "odota", käännymme juttuseuran puoleen juuri kun lapsemme tunkee kourallisen hiekkaa suuhun tai unohdamme katsoa säätiedotusta ja jätämme kurahousut vahingossa pukematta. Meidän kaikkien lapset ottavat joskus huomaamattamme toisen lapsen kädestä lelun tai ovat tottelemattomia. 

Joskus sitä tekisi mieli selitellä tuntemattomille esimerkiksi kännykän käyttöään. Minä en ole huono äiti, vaikka selaan kännykkää. Sinä vain satuit siihen tekemään arviosi juuri sillä hetkellä kun kaivoin kännykkäni esiin. Sillä pienellä tilannekatsauksella sinä teet johtopäätöksesi minusta äitinä ja kasvattajana. Sinä et tunne kokonaiskuvaa. 

Äitiys on helvetin vaikeaa. Podemme huonoa omaatuntoa hassuista asioista jo ihan ilman tuntemattomien ihmisten silmien pyörittelyä, tuhahtelua ja moralisointia. Kaikessa ei oikeasti tarvitse olla priimaa, mutta silti riman asettaminen vähän alemmas on välillä vaikeaa. Ei nosteta syyttäviä sormia pystyyn tyhjästä. Äitinä oleminen on jo muutenkin maailman vaikeinta työtä. Joskus saattaa olla paikallaan puuttua, mutta ennen kuin tehdään viimeisiä johtopäätöksiä kenenkään vanhemmuudesta, niin koitetaan katsoa tilannetta suuremmassa mittakaavassa. Todennäköisesti se hermostunut äiti on oikeasti paljon muuta kuin yhdessä ohikiitävässä hetkessä sattui olemaan. 

6 kommenttia:

  1. Hyvä teksi! Me äidit syyllistymme ihan tarpeeksi jo ilman syyllistämistäkin! Oma mantrani stressin keskellä on, että olen riittävän hyvä äiti. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse ollakkaan, riittää, että on riittävän hyvä!

    VastaaPoista
  2. Oi hitsi, miten hyvin kirjoitettu! Komppaan! :)

    VastaaPoista
  3. Näinhän se on. Itselleni sattui eilen ihan megahuono päivä, joka huipentui ostoskeskuksen kuselta haisevassa, märässä vessassa, jonne 3-vuotias oli minut "huijannut" sanomalla, että on pissahätä, vaikkei ollutkaan. Siinä sitten jonossa oleva henkilökin kuuli, kuinka mahtava äiti olen, kun räjähdin pikkulapselle, kun jouduin riisumaan ulkohaalarin yms. lattialla olevaan kusilammikkoon ja ihan turhaan. Ei vaan hermo kestänyt enää siinä tilanteessa ja sitä sitten yritti hyvitellä loppupäivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh. No voi peffa. 😒 Näitä sattuu. Onneksi ne huonommat myös unohtuu parempien varjossa!

      Poista

Kiitos kommentista! ♥