Kaksplus.fi

maanantai 16. tammikuuta 2017

Äitiys on suuria tunteita

Oletteko huomanneet, että tunteet ovat muuttuneet äitiyden myötä ihan potenssiin kymmenen? Siinä missä ennen esimerkiksi rauhallinen lounas ravintolassa ei tuntunut kummoiselta, tuntuu se nyt aivan sykähdyttävältä. Kamalinkin ruoka kiireettä syötynä maistuu tavallaan ihan hyvältä. Hymyilen kuin hölmöläinen kun käyn koiran kanssa kahdestaan lenkillä. Tuntuu luksukselta istua sohvan nurkkaan silloin kun lapsi nukkuu päiväunia ja omaksi ajaksi saatetaan laskea ruokakaupassa käyminen yksin.  Hymähtelen aina kun lapsettomat puhuvat omasta ajasta, vaikka täysi oikeus siihen tietysti on. Perheellisen näkökulmasta vaan kaikki yksin vietetty aika on omaa aikaa. 


Mun tunteet on nykyään melkein yhtä suuria kuin tunnemyrskyjä läpikäyvällä taaperolla. En ehkä heittäydy lattialle rullalla olevasta sukasta, mutta huonosti nukutun yön jälkeen melkein voisin harkita sitäkin. Väsymys antaa epäonnistumisille suuret mittasuhteet. Kiukun tunteista ei koskaan ennen ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa. Aikaisemmin ei tarvinnut selittää, että miksi nyt harmittaa, kunhan harmitti.

Riemuitsen taaperon kanssa onnistuneesta palapelistä ja itse käteen laitetusta lapasesta. Iloitsen kun pieni käsi tarttuu omaani. Olen tyytyväinen jos ruoasta kaksi kolmannesta pysyy lautasella. En koskaan ennen olisi uskonut huvittuvani esimerkiksi kananmunasta seinässä, piereskelystä tai sieraimesta valuvasta maidosta. Lapset osaa tehdä kamalastakin jollain ihmeen tavalla ihan söpöä tai hassua. Ilon aiheet on vähän muuttuneet.


Kun tyyppi sanoo jotain nokkelaa nauran makeammin kuin kolmenkympin stand up show'ssa. Kun se sanoo jotain hellyyttävää, pidättelen kyyneliäni enemmän kuin pahimmissa nyyhkyleffoissa. Kun se oppii jotain uutta me taputetaan kovemmin kuin suurempi yleisö aplodeeraisi. Tavatonta ylpeyttä aiheuttaa ihan hassut pienet asiat ja se ylpeyden tunne tuntuu siltä, että siitä voisi haljeta. 

Parasta on kun pieni ottaa kasvoni omien käsiensä väliin ja sanoo "äiti rakas". Miten me ollaan onnistuttu kasvattamaan jotain noin hienoa? 

18 kommenttia:

  1. mä oon nyt jo opetellu nauttimaan aamukahavista jonka saan juoda kuumana ja rauhas, jos vaikka tulevaisuudes se ei ookaa niin päivänselvää nii voipaha ainaki aatella et on silloi jo arvostanut sitä :DD sulla on aina hauskoja postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, loistavaa! Tuo on nyt sitä hetkessä elämistä parhaimmillaan. :D Nauti! <3 Ja kiitos

      Poista
  2. Mikään ei kyllä tunnu oman lapsen tekemänä kovin ällöltä, eikä mikään yhtä hienolta ❤ Kyllä ne vaan kaiken muuttaa 😁😁

    VastaaPoista
  3. Juuri näin. Aamen. <3

    VastaaPoista
  4. Äitiys ja vanhemmuus on täynnä tunteita. Miehestäkin on kuoriutunut esiin todella tunteikas puoli meidän lapsien myötä. Iltaisin meillä on tapana käydä läpi päivän ihanat hetket lapsien kanssa ja juurikin ne uudet opitut asiat, joissa omat murut ovat niin eteviä. ☺❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥