Kaksplus.fi

tiistai 13. joulukuuta 2016

Yksi helppo raskaus, kaunis synnytys ja tyytyväinen vauva, kiitos!

Nykyään kahden aikuisen järkevät keskustelut muustakin, kuin siitä onko kakkavaippaa tänään vaihdettu tai mitä ruokaa tehdään huomenna, on harvinaisia. Eilen oli yks tämmönen harvinainen hetki. Juteltiin miehen kans pitkään siitä, mitä toivotaan tulevaisuudelta ja mikä pelottaa. Jonkinnäköinen pikaterapiahetki käytiin siinä keskenämme myös kun juteltiin menneestä raskausajasta ja siitä minkälainen prinsessatautinen marisija mä silloin olin, ja siis tietysti - oli mieskin mun mielestä, koska tasavertainen parisuhde. Ihan pönttösuteja molemmat. 


Jos tulevaisuus menisi niin kuin toivomme me saataisiin joskus yönsä nukkuva ja tyytyväinen vauva. Tämän tulevaisuusvauvan odotusaika olis helppo ja hehkua täynnä. En olisikaan vaativa, ahdistunut ja miehen takataskuissa roikkuva maanvaiva. Mies ei olisi tämän maanvaivan mielestä ärsyttävä syy mykkäkouluun. Se ei joutuisi koskaan olemaan mahan ja pitsataksin numeron välissä, koska mun himot painottuisivat pelkästään vihannesosastolle.

Tulevaisuusvauvan synnytys olisi voimauttava kokemus, iha semmonen aistillinen retki naiseuteen ja elämään noin niinku ylipäätään. Ei eläimellistä huutoa ammeessa. Vauva syntyisi parilla ponnistuksella ja nauraisin pelkästään onnesta, ei mitään hysteeristä. Ei peiliä sängyn alapäädyssä tällä kertaa. Ei mitään saatanallisia kokemuksia. Kätilön ei tarvitsisi komentaa ryhdistäytymään. Kaikki olis vaan mukavia eikä missään mitään pukam..eiku. 

Vauva-aika sujuisi mukavasti. Kaksi menisi siinä missä yksi. Parisuhde säilyisi yhtä onnellisena ja oltaisiin niin terveitä kuin tähänkin asti.

Ikäeroksi tulisi jotain juuri sopivaa uhman ja itsenäisyyden väliltä. Täydelliset paita ja peppu, mutta riittävän omatoimisia peppuja. Vaan täydellistä ikäeroa, onko sellaista?

Tulevaisuudessa rahaa olisi omaan kotiin. Tulevaisuus toisi mukanaan pysyvyyden ja luvan vähän juurtua paikoilleen. Parhaimmillaan turvaverkko pysyy lähellä. 

Yhden vauvan perusteella on prosenttien valossa oikeasti tosi huono tehdä mitään johtopäätöksiä vauvoista yleisesti, mutta tässä jutussa se kokemus nyt vaan painaa kaikista eniten. Miksi vauvat on niin ihania, sisarussuhteet tärkeitä ja iso perhe unelmana, vaikka ne vauvat on myös ihan kamalia, sisarussuhteet elämää vaikeuttavia ja iso perhe liian monen synnytyksen takana?

Siinä missä ensimmäinen sai alkunsa tunteella, seuraavaa pohditaan puhtaasti järjellä. Ehkä, koska tää naiivi ensiodottaja vaaleanpunaisten lasien takaa on kokenut todellisuuden rytinällä. Kaikessa ihanuudessaan tulevaisuus jännittää ihan kamalasti. Entä jos kaikesta tuleekin vaikeaa? Vaaleanpunaiset lasit on edelleen silmillä, mutta ne on ihan pirun huurussa. Vähän silleen haparoiden eteenpäin mennään kai? 


Mitä sä toivot tulevaisuudelta? 

7 kommenttia:

  1. Toivon toista lasta, joskus tulevaisuudessa. Toivon, että myös mies uskaltautuu sitä toivomaan. Toivon, ettei oikeasti IHANAT kokemukseni sekä raskaudesta että synnytyksestä tahriintuisi. Ensimmäinen todella syntyi tunteella, mahdollinen toinen järjellä, ja järkeä on todella vaikea manipuloida toimimaan fiilispohjalta 😄..!!

    VastaaPoista
  2. mulla oli eka raskaus henkisesti helppo (paitsi siis miljoonat huolet, mut olin sillai suht tasapainoinen :D), fyysisesti alkuraskaus ihan järkyttävää pahoinvointia mut muuten helppo. Synnytys kiiiiipeä mut meni hyvin. Vauvavuosi oli semmone aika keskiverto varmaan "helppoudeltaan". Päällimmäisenä tuosta kaikesta jäi mieleen se pahoinvointi ja sen vuoksi mietin et uskaltaako koskaan enää... No sit optimistisena aattelin että "ehkä nyt on lievempää" ja onnekseni raskauduin melko nopeasti.... noh sit se taas alko ja tällä kertaa oksensin 6vk pidemmälle mitä ekasta eli viikolle 22. Nyt on vk 33 ja nykyään oksennan sillon tällön supistuskivuista, joita on ollu toooodella paljon jo pari kuukautta. Tää raskaus on ollu siis paljon pahempi pahempi ja silti haaveilen jo että joskus sitte vielä kolmas... :o ihminen on hullu!!! :D mut saapa nähä muuttaako synnytys ja tämän kertanen vauvavuosi mielen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hui! Hirmuisesti tsemppiä odotukseen. ❤️💪🏻

      Poista
  3. Tää teksti olis voinut olla mun kirjoittama!! Samojen kysymysten äärellä painitaan... :D

    VastaaPoista
  4. "prinsessatautinen marisija mä silloin olin, ja siis tietysti - oli mieskin mun mielestä, koska tasavertainen parisuhde" :D Hyvin sanottu! Joo-o, täällä mietittiin kans 2,5 vuotta että tuleeko toinen lapsi. Eka vuosi siitä ihan että NEVÖ EVÖ ja siitä sitten pikkuhiljaa tilanne oli.. no.. tämä :)

    Oon itse tosi hyvällä fiiliksellä tulevasta 3,5 vuoden ikäerosta. Uhmat on ohi ja tyyppi osaa jo syödä/pukea/käydä vessassa. Jos huvittaa siis :) Mutta kaikenkaikkiaan tosi onnellisia ollaan, sillä pitkän (ainakin pitkältä tuntuvan) pikkusisaruksen odotuksen aikana mietin jo monesti, että vaikka esikoinen tuli ns. silmäniskusta, niin että annetaankohan meille edes sitä toista lasta. Onneksi onni potkaisi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥