Kaksplus.fi

torstai 17. marraskuuta 2016

Äiti joka heittäytyi eteisen lattialle

Peukalo, hanska, vasen, kuuma, hiki, ahdistus, lattia, hiekka, lumi, märkä, hanska, oikea, kakka, kuumakuumakuuma, itku, hepuli.


Raskaana ollessa heittäydyin eteisen lattialle, en yhtä enkä kahta kertaa, vaan ehkä yhtä monta kertaa kuin taaperoni on nyt puolitoistavuotisen uransa aikana heittäytynyt. Asukriisit oli ison vatsan kanssa the murheenkryyni. Eniten mun heittäytymistä kuitenkin aiheuttivat kadonneet lapaset tai pipot. Jos haluatte kuvitella tilanteen niin kuvitelkaa mut kakskyt kiloa isompana, raskausvatsa-ahdistuksessa makaamaan eteisen lattialle kaapista tyhjennettyjen lapasten ja pipojen keskelle. Ja huutamaan.

Olis ihanaa todeta vaan viileesti, että hormonit. Oikeesti eteisviha on mulla vaan joku sisäänrakennettu ominaisuus, joka nousi potenssiin kymmenen, koska hormonit. Ollaan siis ihan samalla viivalla taaperoni kanssa siinä suhteessa, että vihataan molemmat eteisiä ja lähtemistä. Ollaan lapsen kanssa aivan yhteisymmärryksessä tässä asiassa.


Oikeasti me päästään ovesta ulos myös ihan ilman hepuleita. Eteisvihaa suurempia tunteita tällä hetkellä aiheuttaa taaperon ulkovaatteet. Ehkä pitäisi syyttää korkeampaa tahoa, eli talvea. Ulkovaatepukeutuminen osaa olla välillä vaikeaa ja se menee melkein urheilusuorituksesta.  Ennen koko pukeutumisen aloittamista poikaa saa toisinaan juosta kiinni ympäri asuntoa. Hippa on ilmeisesti meillä joku lähtöleikki. Toppavaatteita pukiessa lapsi vispaa raajoja kuin sähkövatkain. Vaippa pitää tietysti vaihtaa aina silloin kun kaikki vaatteet on vihdoin saatu päälle - erityisesti silloin kun olisi kauhea kiire johonkin.

Aluskerrasto, välikerrasto, päällikerrasto, oheistarvikkeet, asusteet, villasitä, villatätä, fleecepaituli, villasukat unohtui, kengät pois, kengät jalkaan, heijastin, kurakerrasto, kaulahuivi kolme kertaa ympäri - kulkeeko happi? Mummon kutomat, vikakerrasto ja sitten jälkikerrasto. 

Meillä on ihan järjettömän pieni eteinen, ihan vaan koska halusin ahtaa siihen käytävälle vielä mummon perintölipaston. Mahtuu, mut ei oikeastaan. Siinä ahtaassa eteisessä me sitten hikoillaan. Kyllä siinä yleensä toinen meistä vetää hepulit. Viimeksi se olin minä, joka lakosi ensin lattialle. Taapero vastasi äänitehosteista ja desibelitasosta. Pahinta tässä on se, että nyt en voi edes syyttää raskaushormoneja. 

6 kommenttia:

  1. Huh joo pukeminen osaa kyllä olla hankalaa 😒 onneksi on vertaistuki 😊

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa sitten niin tutulle! En kanssa yhtään tykkää talvipukeutumisesta kun vaatetta saa ahtaa päälle. Ja kaiken tosiaan kruunaa se kun oot just saanut toiselle vaatteet päälle ja sitten vaippa haisee.. Ihana, kamala talvi!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. :D onneksi kevät tulee yhtä nopeasti ku hyvät pakkaskelit on alkanut ja pukemiseen tottunut :D

      Poista
  3. Oi oi oi! Just tätä meilläkin parhaillaan..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥