Kaksplus.fi

torstai 6. lokakuuta 2016

Äitibloggaajan paljastukset

Somessa on helppoa antaa itsestään halutunlainen kuva. Mun mielestä olisi ihan hurjan ihanaa olla aina reipas, usein leipova, kaiken maailman suosituksia noudattava ja lempeä äiti Ammaleena, ja kyllä mä pyrinkin tähän kaikkeen. Pyrkimys ja todellisuus harvemmin kuitenkaan ihan täysin kohtaa. Gurua musta koskaan tuskin tulee, mutta aina voi yrittää olla vähän liikaa. Ammaleenan tilalle täytyy kyllä varmaan keksiä joku pätevämpi. 


Oon pyrkinyt kirjoittamaan blogia ihan rehellisesti ja kaunistelematta. Oon kirjoittanut siitä, kuinka sotkuista meillä välillä on, siitä kuinka parisuhde sattaa vauvavuotena olla ihan perseestä, siitä kun välillä vaan kiukuttaa, imetys oli kamalaa ja siitä miten huono itsetunto mulla on joskus ollut. Jätin kuitenkin kertomatta sen kuinka taapero tuli vastaan heilutellen liukkaripurkkia ja rapistellen kortsuja ihmeissään, sen kuinka se haukkasi palan astianpesuainetabletista ja sen kuinka meillä oli taaperon kakkaa vessan seinässä tovin verran kun en vaan yksinkertaisesti ollut tarpeeksi kiinnostunut siivotakseni sitä. Joku raja kai sillä somejulkisuudellakin on? Vaikka eipä kenenkään maailma varmaan näistä mullistu.

Päivitin tänään instagramiin ihanan kuvan marjapiirakasta. Tarina piirakan takana kuulostaa taaperon itkulta ja äidin hermojen riekaloitumiselta, jos hermojen riekaloitumisesta nyt joku ääni tulisi. Mieheni sanoin, äidillä meni tänään vähän pata jumiin. Vaikka kuinka hehkutankin sitä, miten rakastan kotiäitiyttä niin kiukuttelunsietokyky on rajallinen mullakin. Varsinkin jos yhtälössä on mukana kofeiininpuutos ja nälkä. Oikeastaan ihan sama mikä puutos tai kenen nälkä, kyllä ne yleensä pistää kiukuttamaan. Jos puutoksista puhutaan niin suurimmalla osalla lapsista taitaa olla D-vitamiininpuutos, kun aina ei vaan voi muistaa. D-vitamiinin unohtaminen vähintäänkin silloin tällöin taitaa olla annostukseen kirjattuna. Syytetään äitiaivoja

Mun piti tulla alunperin kirjoittamaan lastenvaatteista, mutta ajatus ei nyt sillä saralla oikein kulkenut. Monesta lähteestä oppineena merkkivaatteita ostavat äidit onkin ilmeisesti vähän tyhmiä. Ehkä sen takia tämä mun järjen juoksu ei ole kovin ketterää tänäänkään. Huomaatte varmaan, hävitin punaisen langan tästäkin tekstistä. Hyvää yötä! 

16 kommenttia:

  1. Kiva kirjotus! Mitä muuten seurasi tiskiainetabletin puraisusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Kamala paniikki ainakin. Mies soitti myrkytystietokeskukseen, onneksi ei ollut mitään järkyttävän myrkyllistä. Itku tuli kun poika tajusi maistaneensa jotain todella pahan makuista. Kovasti joi sen illan, muttei muuta. Onneksi säikähdyksellä pääsimme. :)

      Poista
  2. Kiitos! Todellinen äiti ammaleena jakaa tätä myötätuntoista arjen kertomusta, jotta muut ammaleenat saavt kokea valaistumista omassa vajavaisuudessaan.
    Meillä nyt flunssa ja helpoiten taapero pyyhkii nenäänsä mun housuihin, joten ah, mikä ootd.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti, kuten sinulla usein! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥