Kaksplus.fi

tiistai 6. syyskuuta 2016

Sydämissämme aina.

Olin bussissa kun kuulin perhetutun poismenosta. Muutama utelias pää kääntyi katsomaan miksi takapenkin tyttö kyynelehtii. Oli pakko sulkea musiikki, koska yhtäkkiä kaikilla lauletuilla sanoilla oli merkitys ja siihen hetkeen en sietänyt yhtään enempää sanoja. Tuntuu epäreilulta omia surua itselleni, mutta tuntuisi väärältä olla kirjoittamatta. 

Tämä koskettaa niin monia. Surettaa ja suututtaa. Miksi elämä on niin epäreilua? Miksi hyviä ihmisiä viedään liian aikaisin? Miksi tämän pitää olla niin pysyvää? 

Tänään askeleet tuntuivat raskailta. Pilvien reunalla kimmelsi. Kaupunki vilisi menojaan vaikka oikeasti maailma hetkeksi pysähtyi. Kännyköiden piipitys ja ripeät askeleet tuntuivat röyhkeiltä. Istuin kivisen talon portaille ja join kahvini hiljaisuudessa. Rautatieaseman kirjakaupan kohdalla pysähdyin. Matkan kotiin keskityin vain kauniisiin sanoihin. Kotona oman lapsen hymyssä oli jotain suurta viisautta. 

Sanoja ei ole enempää, mutta joskus on hyvä hiljentyä. Sydämissämme aina.


6 kommenttia:

  1. Me koettiin myös hyvin läheisen ihmisen menetys juuri, vielä hautajaisiakaan ole pidetty. Miksi lapsi, vasta nuoruuttaan aloittava ihminen pitää ottaa pois? Me häntä niin rakastimme ja nyt niin kovin kaipaamme.

    Kuulostaa hyvin tutulta, kun kirjoitit, että toisten tekemiset tuntuvat röyhkeiltä.

    Paljon jaksamista ja voimaa suuressa surussa. Se onneksi muuttaa ajankuluessa muotooaan ja jossain vaiheessa enää ne hyvät ja rakkaat muistot on mielessä. <3

    Suruunne osaa ottaen, Veeraeliisa

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥