Kaksplus.fi

maanantai 15. elokuuta 2016

Pahinta on äitiyden arvostelu.

Äitiydestä puhuttaessa tunteet kuumenevat helposti. Ei ole toista yhtä tärkeää ja henkilökohtaista asiaa kuin äitiys ja se kuinka kasvatat lapsesi. Maailmasta kuitenkin löytyy aina niitä, jotka tietävät paremmin. Sanotaan, ettei kirjaa pitäisi arvostella kansien perusteella, mutta niinhän siinä monesti tulee tehtyä. Sama pätee äitiyteen ja vanhemmuuteen - pienistä asioista on helppo tehdä suuria päätelmiä ja johtopäätöksiä.


Lapselle tärkeintä lapsuudessa on rakkaus ja turvallisuus. Onnellista lapsuutta eivät määritä yksityiskohdat vaan kokonaisuus. On turhaa takertua satunnaisiin asioihin kun kyseessä on elämän mittainen kasvatustyö. Koin Leon vauva-aikana kovasti huonoa omaatuntoa monesta pienestä asiasta. Äitiys oli yhtä suorituspainetta. Nyt jälkeen päin ymmärrän, että esimerkiksi sillä unohdanko D-vitamiinin antamisen satunnaisesti ei ole minkään valtakunnan vaikutusta siihen kuinka onnellinen lapsi Leosta kasvaa. Onnellisen lapsuuden reseptiin kuuluu rakkaus ja turvallisuus niillä yksityiskohdilla höystettynä.

Koin samaan aikaan tärkeäksi että hermoja kiristeleväksi sen, kun vastasyntyneen vauvan hoidossa mua ohjasivat kaikki naapurin naiset ja kerran äitinä olleet. Ne olivat kuitenkin kaikki hyvää tahtovia neuvoja, joten nielin "minä ite" -ajatukset ja kuuntelin. Kaikki halusivat auttaa, koska eihän maailmassa ole mitään yhtä ihanaa kuin vaaleanpunainen hassupäinen vastasyntynyt vauva, joka tuoksuu onnelta. 

Neuvominen yhteisen hyvän vuoksi on täysin eri asia, kuin kärkkäästi ja aliarvioiden kommentointi. Se jos joku saa mun kattilani kiehumaan. Pahin loukkaus mulle on mun äitiyden ja kasvatuksen arvostelu sekä sen kyseenalaistaminen. Olisikin hyvä teroittaa kaikille arvostelijoille ja tuhahtelijoille, että jokainen lapsi on yksilö. Sellainen yksilö, jonka useimmiten äiti tuntee parhaiten. Arvostelijan olisi hyvä kysyä itseltään ennen sammakoiden suoltamista - tunnenko minä kokonaisuuden? Onko negatiivinen kommentointi muutenkaan koskaan päässyt samaan tavoitteeseen kuin rakentava palaute? 

Hyvään äitiyteen kuuluukin tietynlainen kriittisyys, mutta eihän se kriittisyys ole millään tavalla tuottavaa kun arvostelee muiden valintoja. Kyllä mäkin olen syyllistynyt muiden kasvatustyön ihmettelyyn ja se kyllä nolottaa. En kuitenkaan koskaan laukoisi yksityiskohtien perusteella tehtyjä päätelmiä päin pläsiä - se nimittäin satuttaa. Se mikä jossain perheessä toimii ei todennäköisesti toimi kaikissa muissa perheissä. Kriittisyys muiden kasvatustavoista on turhaa. Äitiys ei ole kilpailu.

Oletteko kokeneet äitiyden arvostelua?

9 kommenttia:

  1. sun tekstit ja suuri<3 en (edelleenkää, oon sanonu tän varmaa kymmenen kertaa :DD) oo äiti mutta silti Jaksan kerta toisensa jälkeen tulla lukee sun postauksia :) tälläne vauvarakas kun on nii minkäs sille voi kun mielummin tykkää lukee tämmösiä lapsiaiheisia blogeja kun Lifestyle blogeja. :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi iso sydän sulle Laura! ❤️ Kivvvaaa 😍👌🏻

      Poista
  2. Aamen! Ikävä kyllä tuohon arvosteluun törmää turhan usein...

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus.♥
    Minä olen kuullut yhdeltä tietyltä ihmiseltä jokaisen lapsen kohdalla paljon arvostelua. Varsinkin ensimmäisen ja viimeisen kohdalla. Todella ärsyttävää.

    VastaaPoista
  4. Juuri näin! Kyllä äitien pitäisi ennemmin pitää yhtä, mutta jostain syystä saamme välillä pienistäkin asioista sodan aikaan toisten tapoja arvostellen. Ja kyllä, vaikka itsekin miettii joskus toisten tyylejä, ja saahan sitä miettiä, kunhan muistaa jättää ne pelkästään oman pään sisälle. Sekä muistaa myös se, että koskaan ei voi tietää koko tarinaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥