Kaksplus.fi

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kun ajatus päiväkotihoidosta ahdistaa ihan kamalasti

Oon jahkannut tämän asian kanssa useasti. Joka toinen ilta pohdin ja punnitsen vaihtoehtoja miehelle, joka mukailee ja nyökyttelee. "Ehkä me voidaan päättää tämä vähän myöhemmin? Eihän meidän tarvitse ahdistua vielä tulevasta."  Vielä hetki sitten olin melko varma, että Leo voisi mennä tammikuusta alkaen hoitoon. Ehtona, että löytäisin pienen ryhmän tai perhepäivähoitajan pariksi päiväksi viikossa. Tammikuussa Leo olisi muutamaa kuukautta vajaa kaksi vuotta. 


Sitten aloin taas pohtimaan asiaa tarkemmin. Nyt mua ahdistaa aivan älyttömästi ajatus siitä, että joku muu kuin mä tai joku Leolle läheinen ihminen nukuttaisi tuon pojan päiväunille. Tuntuu väärältä, että se en oliskaan minä joka lohduttaisi kun se kompastuu pieniin jalkoihinsa tai kun se hermostuu jos sillä on kiviä kengässä. Tuntuu kurjalta jos joku muu kuin minä saisikin sen iloisen hihkaisun kun se herää päiväunilta tai jakaa sen hetken kun se näkee jotain jännää ja sanoo haltioituneena "oij!". 

Meidän on tavallaan ihan mahdollista pitää Leo vielä kotihoidossa. Ilman asuntolainaa ja autottomana on kohtalaisen helppo elää vaikka mä saankin vain kotihoidontukea. Arkea helpottaa myös ihanat isovanhemmat lähellä. Kuitenkin moni tulevaisuuden haave vaatisi sen, että mä kävisin edes kääntymässä tuolla työelämässä. Kun asiat laittaa puntariin niin isompi asunto ja muut ylimääräiset mukavuudet jää helposti kakkoseksi tuon pienen ihmisen virnistyksille, onnistumisille ja kehittymiselle. 

Mä en pysty luopumaan tästä vielä. En vaikka tuo taapero varmaan selviäisikin. En vaikka kyse olisikin vain kahdesta päivästä viikossa. Se on vielä kaksi päivää liikaa mun sydämelle ja napanuoralle meidän välissä. Ehkä tämä vielä muuttuu kun kypsyttelen asiaa mielessä, mutta nyt se tuntuu väärältä. Tavallaan ollaankin tosi onnekkaassa tilanteessa. Ei mitään älytöntä pakkoa laittaa hoitoon. Toisaalta meiltä puuttuu ne monen elämän vakiot, mutta olkoon.


Miten teidän päiväkotien aloitukset on menneet? Olenkohan mä koskaan valmis tähän hommaan? Onko kaksi päivää viikossa hoitoa plus miinus nolla rahapussin puolella? Apua! 

26 kommenttia:

  1. Mä mietin sen myös niin että mitä hyvää se tuo lapselle? Päiväkodissa oppii uutta ihan eri tavalla kuin kotona. Otetaan isommilta lapsilta mallia ja ne hoitajathan on kasvatuksen ammattilaisia. Opitaan syömään ja pukemaan itse, monilla myös puhe on ottanut suuren harppauksen. Ja etenkin sosiaalisten taitojen oppiminen korostuu ainoalla lapsella kun kaikki lelut, huomio ja tila täytyy oppia jakaa monen muun lapsen kanssa. Mun mielestä tälläinen jakamisen taito tms tekee lapselle hyvää jatkoa ajatellen kun sitä ei voi kotona ainoana lapsena sisarusten kanssa oppia.

    Meillä tyttö meni nyt tällä viikolla päiväkotiin kun on 1v ja 5kk. Itkien se on sinne jäänyt mutta lopulta viihtynyt ja leikit ja touhut vienyt mennessään. Syönyt ja nukkunut kiltisti. Ja mä olen enemmän kuin tyytyväinen että ryhdyttiin tähän. Vaikka meillä olisi ollut mahdollista hoitaa Loppuvuosi vielä kotona vuorotellen. Mutta uskon että tää tekee kaikille meille hyvää, etenkin tuo uusia kokemuksia lapselle. Päiväkodissa virikkeitä riittää myös niinä päivinä kun itse en jaksaisi olla jatkuvasti leikkikaverina ja laittaisin piirretyt pyörimään.

    Tsemppiä pohdintoihin ja napanuoran ratkaisuun hiljalleen :)

    -Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että teille on sopinut! :) Kiitos tsempeistä, ehkäpä tää tästä lutviutuu johonkin suuntaan!

      Poista
  2. Nää on niin hankalia asioita. Eikä siitä varmaan yhtään helpompaa tule ajan kanssa. Mutta jos on mahdollisuus jäädä kotiin ja päikky tuntuu ihan mahdottomalta niin jää kotiiin vielä hetkeksi ♡♡

    VastaaPoista
  3. Meillä esikoinen aloitti perhepäivähoitajalla 1v5kk vanhana. Mun oli pakko jatkaa opiskelua, koska muuten koulupaikka olisi mennyt. Tuntui aivan hirveältä viedä lapsi hoitoon varsinkin, kun poika ei viihtynyt hoitajalla: 30min hoitomatka meni joka aamu lapsen kirkuessa. Vieläkin itkettää muistella sitä. 2v. synttäripäivänä poika aloitti ihanassa kaksi ryhmäisessä päiväkodissa, missä viihtyi heti. Sinne pystyin jättämään turvallisin mielin. Nyt esikoinen tokalla, eikä muista onneksi perhepäivähoidosta mitään.

    Keskimmäinen aloitti veljensä kanssa samassa päiväkodissa 1v4kk vanhana. Kyseiseen päiväkotiin otetaan uusia lapsia pääsääntöisesti vain 1.8. alkaen, joten paikka oli otettava vastaan ja itse aloin etsiä töitä.
    Ekat viikot oli hirveää, poika itki hoitoon jätettäessä ihan kauheasti. Isoveljestä oli kuitenkin tukea ja pikkuhiljaa keskimmäinenkin sopeutui päiväkotiin. Silti itselleni oli vielä vaikeampi viedä kaksi lasta hoitoon. Taloustilanteemme kuitenkin vaati sen, että itsekin menin töihin.

    Nuorimmainen on vasta 4kk ikäinen, joten vielä ei ole menossa hoitoon. Mutta todennäköisesti joudun vuoden kuluttua hänetkin jättämään muiden hoitoon. Nyt jo itkettää ajatus, jos alkaa ajatella. En ajattele, vaan yritän nauttia tästä ihanasta kaaoksesta, jota lapsiperhearjeksikin kutsutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi että teillä mennyt aloitukset noin itkujen merkeissä. ☹️ Vaikka niinpä ne monet taitavat itkeä muutosta jonkun hetken. Ihanaa kaaosta teille kuitenkin ❤️

      Poista
  4. Tsemppiä mietintöihin! Samojen asioiden kanssa itse tuskailin aikanaa, mutta "onneksi" ei tarvinnut itse ratkaista asiaa, vaan minun oli pakko aloittaa työt. (Pohdin itseasiassa samoja asioita blogissa juuri: http://emmikoni.blogspot.fi/2016/08/minka-ikaisena-paivakotiin.html)

    Lapsen jättäminen alkuun toisen hoitoon (vaikka alkuun se olikin tuttu ja turvallinen isimies), tuntui raastavan pahalta. Mutta siihen tottuu, ja niin tottui lapsi myös. Hyvinkin nopeasti :D Se, että mies oli kuukauden kotona M:n kanssa auttoi meitä paljon tarhan aloituksessa. M oli hyvin kiinni minussa ennen kun lähdin opiskelemaan/töihin.

    On aivan ihana tunne hakea poika tarhasta, nähdä miten onnellinen hän on siellä ja miten paljon hän nauttii kaikesta aktiviteetista, muiden lasten ja aikuisten seurasta! Ja silti aina niiiin onnellinen kun pääsen häntä halaaman ensi kerran <3 Tarhan aloitukseen liittyy paljon tunteita. <3

    Mutta neuvoisin itse menemään oman fiiliksen mukaan. Se jos mikä on tärkeintä. Olet varmasti valmis joskus. Raha-asioista en osaa sanoa, riippuvat niin omista tuloista ja tarhan kustannuksista. Meillä, meidän pienillä tuloilla, 3pv viikossa maksaa n. 200€/kk. Tsemppiä pohdintoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon neuvoista! ❤️ Täytyy käydä lukemassa tuo sun postaus myös. Varmasti valmis viimeistään teini-ikäisen kanssa. 😅 No ei, eiköhän tämä tästä! ❤️

      Poista
  5. Tuo pari päivää viikossa on mun mielestä hyvä vaihtoehto, 1-2v lapsi tottuu nopeasti uuteen paikkaan ja rytmiin, mutta uaein jos 3-4v menee ekaa kertaa vasta hoitoon, on se hankalampaa.. Mää palasin töihin heti kun äitiysloma loppui, onneksi hoidan omassa yrityksessä lapsia niin sain ottaa vauvan mukaan. Nyt pitäis vauva (1v3kk) laittaa ulkopuoliselle hoitoon, perhepäivähoitajalle tai ryhmikseen. Päiväkodit on sellaisia laitoksia, että alle 3-vuotiasta en sinne laittais.
    Mua ei ahdista muutako se, että näen sitten lasta niin vähän. Varsinkin kun lapsi on isällään joka viikkoa yön-kaksi.
    Luotan että poika hoidetaan hyvin ja tuolle tottelemattomalle vauhtihirmulle tekee enempi kuin hyvää päästä muitten Komennettavaksi.
    Oishan se varmasti ihanaa olla kotona, ja kannattaa olla ja nauttia jos siltä tuntuu, on mahdollisuus, ja itelle se on hyvä.:) mulle se ei ollut vaihtoehto edes, äitiysloma oli kuin pitkä kesä loma, oon viimes ollut yli viikon lomalla ehkä joskus lähemmäs 9-vuotta sitten, yläasteen aikoina. (Herranjestas, onko siitä niin kauan ku oon ollu yläasteella, tuli varmaan joku lasku virhe, vaikka oon 25 -vuotta niin oon kyllä muistaakseni pari vuotta sitte polttanu tupakkaa koulun takana ja nukkunut joka aamu pommiin, mihin nää vuodet menee???!! :D).. Ehkä joskus harmittaa, että en ollut kauempaa aikaa kotona lapsen kanssa, mutta onneksi ei ole tapana murehtia menneitä.. -S ps. Anteeksi sairaan pitkä kommentti, ja kiitos mahtavasta blogista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah no niinpä. Mä oonki ainakin vielä jotai öö 20v? 😅 Kyllähän tuo pari päivää viikossa varmaan olisi hyvä. Vähän menee ajatukseen totutellessa.. Kiitos kommentista ❤️🙌🏻

      Poista
  6. Hae ihmeessä sitä päivähoitopaikkaa! Neljä kuukautta aikaisemmin pitää vähintään hakea eli tän kuun lopussa. Voit sitten päättää myös vähän sillä perusteella, että minkälainen hoitopaikka olisi luvassa. Kukaan ei pakota ottamaan sitä hoitopaikkaa vastaan, joten saat neljä pitkää kuukautta lisäaikaa miettimiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uus tieto! Kiitos! Täytyy lauttaa hakemus heti kun uskallan ja saan niskasta kiinni itseäni... 😄

      Poista
  7. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. En vaan pysty laittaa poikaa hoitoon vielä, se tuntuu niin ahdistavalta! Just noi kaikki syyt mitä listasitkin. Luka on nyt 1v2kk ja niin kovin pieni vielä. Onneksi meilläkään ei ole sitä asuntolainaa tai autoa, niin onneksi vielä on mahdollista taloudellisesti ollakin kotona. Vaikka välillä oisi tiukkaa niin mieluummin niin, näitä hetkiä ei kuitenkaan saa takaisin sitten myöhemmin. Mutta töitä ehtii tehdä! Saa nähdä, milloin se napanuora antaa tarpeeksi periksi, mutta ihan vielä ei :)

    VastaaPoista
  8. Niin samoja ajatuksia täällä ollut :) Meilläkään ei ollut asuntolainaa ja ei ole yhtään kaduttanut että molemmat lapset saivat olla kotona mahdollisimman pitkään. Nyt kun kuopus täytti kolme niin oli jotenkin ihanan levollinen olo lähteä jo töihin ja lasten aloittaa päiväkoti. Kyllä ne asunnot ja muut mukavuudet odottaa tulevaisuudessa, mutta lasten lapsuus on nopeasti ohi ja siitä kannattaa nauttia jos vain viihtyy kotona :) Toki virkistyyhän töissä varmasti jos ei tarvitse täyttä viikkoa tehdä :)

    VastaaPoista
  9. Hoidon aloittaminen oli kamalaa. Poika oli silloin vuosi ja 2kk ja pimein aika vuodesta. Nopeasti jäbä tottui hoitoon, mutta äidille se oli jättimäinen pala purtavaksi. Kun hoitokertoja rupesi olemaan takana, asiat helpottuivat. Meillä oli kaikeksi onneksi ihan huippu pph kun aloitettiin, joten tiedettiin, että poika saa superhyvää hoitoa. Nyt kun jään ensi viikon jälkeen uudelleen äitiyslomalle, vähän harmittaa pojan puolesta; 1v 9kk tarvitsee jo kavereita ja sosiaalisia kontakteja. Ehdottomasti koen, että hoidon aloitus oli siis hyvä juttu, mutta silti niin hemmetin vaikea asia tunnepuolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Tunnepuoli taitaapi olla se vaikein pala näissä jutuissa. :o <3

      Poista
  10. Meillä kaksvuotias poika aloitti tällä viikolla päiväkodin ja hyvin on mennyt. Tosin on hoidossa vain puolet päivästä. Kun hain paikkaa joskus keväällä, en uskonut, että minä tai poika oltaisiin vielä valmiita hoitoon. Vielä keväällä kun oli muutaman tunnin vieraalla hoidossa, tuntui kauhealta jättää hänet sinne. Mutta samalla sain käsiteltyä omiakin tuntemuksia.

    Poika on mielestäni parissa kuukaudessa kehittynyt huimasti ja olen saanut napanuoraa löysennettyä ihan luonnostaan. Nyt hän on selvästi valmis hoitoon (puolet päivästä)ja jää sinne iloiten leikkimään ja on myös iloinen kun tulen hakemaan. Sopeutumiseen on varmasti vaikuttanut pieni ryhmä ja se, että kävimme jo kesän alussa tutustumassa ja nyt ennen aloitusta vielä lisää. Hoitaja ja ryhmä tulivat tutuiksi turvallisesti kun äiti oli aluksi mukana. Kannattaa kysyä mahdollisuutta tutustumiseen.

    Olen jo nyt huomannut, että pojasta alkaa tulla itsenäisempi mm.pukemisissa. Jokainen lapsi on yksilö ja toinen voi olla valmis aiemmin. Mutta jos on mahdollisuus pitää kotona, niin kannattaa muistaa nauttia hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Taidan tosiaan laittaa sen hakemuksen ja pähkäilen tätä nyt ennen mitään päätöksiä. Onneksi tässä on vielä miettimisaikaa. :)

      Poista
  11. Lapset kasvavat liian nopeasti. Et saa enää ikinä tuota aikaa takaisin Leon kanssa. Vaikka joskus olisi toinen lapsi, olisi se hänen vauva-aikansa, jolloin Leolle ei olisi enää samalla tavalla täyttä huomiota. Nauti, käperry taaperokuplaan, nuuhki pientä. Kohta sen jalat laitetaan isoihin lenkkareihin ja se polkee itse pyörällä sählytreeneihin. Liian nopeasti.

    VastaaPoista
  12. mun mielestä kanttii kuunnella itteään ja lastaan tuossa asiassa :) kun meiän vauva oli 1v, aattelin että never ever voisin viiä sen päiväkotiin, ajatus tuntu ihan hirveältä. Noh kun oli 1,5 v, tajusin, että no voishan se siellä pärjätäki.. Hoito alkoi nyt tytön ollessa 1v 9kk ja vaikka on jäänyt itkien joka aamu, niin hyvin on menny ja se tunne kun kikattaen juoksee syliin kun meen hakeen, on jotain niin ihanaa ❤ meille tää oli oikea aika, jokaiselle varmasti joku on 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi suloisuus! Kiva, että teillä on lähtenyt hoito rullaamaan sujuvasti!

      Poista
  13. Muistan, kun esikoinen täytti 1,5v niin ajattelin että nyt ei sentään tuntuisi aivan hirveältä laittaa häntä hoitoon. Esikoinen kun käveli ja puhui muutaman sanan lauseita. Hoitoon laittamiseen ei tullut kuitenkaan tarve eikä olisi edelleenkään ollut, mutta silti nyt 3-vuotiaana esikoinen aloitti osa-aikaisena päiväkodissa. Sanoisin, että tässä kolmen vuoden iässä koin, että hoitoon meneminen on lapsen kannalta ajateltuna hyvä juttu. Hoidon aloittaminen on alkanut todella hyvin ja helposti, mutta niin ennustinkin. Näissä kun taitaa olla aina lapsikohtaisia eroja...

    Jos yhtään näet mahdollisena sen päiväkodin aloittamisen, niin sitten sitä toki kannattaa hakea. Me nimittäin laitoimme jo vuosi sitten syksyllä hakemuksen eteenpäin, tarkoitus oli aloittaa kevään puolella mutta sopiva paikka saatiin vasta nyt elokuun alkuun. Erityisesti siis, jos joku tietty päiväkoti on mielessä niin kannattaa hakea ajoissa. Ja sen lopullisen päätöksen voi tehdä myöhemmin.

    Hoidon maksuihin liittyen usein netistä löytyy laskurit, missä saa aika hyvin kuvan siitä, millaiset hoitomaksut tulisivat. Kannattanee etsiä niitä oman kaupungin päiväkotisivuilta.

    VastaaPoista
  14. Ymmärrän sun ajatukset, siitä että on vaikea luopua kotihoidosta vielä. Toisaalta itse ajattelisin myös niin, että jos lapsi menee kahdeksi päiväksi viikossa hoitoon, hän saa sieltä paljon virikkeitä ja vähän kevyemmän aloituksen päivähoidolle. Toisaalta myös sinä saisit kevyen laskun työelämään, mutta pystyisit silti nauttia kotiäitipäivistä ja lapsen kehityksen seuraamisesta vielä kolme päivää viikossa + viikonloppu. Nämä on hankalia asioita, jokaisen äidin on tehtävä oma päätös.

    Meillä esikoinen meni pph:lle eka kerran 1v 11 kk iässä kun odotin kuopusta enkä pystynyt hoitamaan esikoista enää kotona, koska nosteleminen ei onnistunut. Hän jatkoikin sitten toisella pph:lla kuopuksen synnyttyä ja on siitä lähtien ollut hoidossa, välillä osa-aikaisesti ja nyt kokoaikaisesti mun opiskelujen takia. Kuopus lähti pph:lle kokopäivähoitoon tasan vuoden iässä, se oli tosi kova paikka mulle. Kuopus on kuitenkin viihtynyt tosi hyvin hoidossa ja molemmat ovat kehittyneet tosi hyvin. En todellakaan olisi pystynyt tarjoamaan lapsilleni kotihoidossa niin paljon virikkeitä, ulkoilua ja sosiaalisia suhteita kuin mitä he nyt hoidossa saavat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥