Kaksplus.fi

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Minusta tuli äiti muttei aikuista

Seitsemän vuotta sitten täytin 18-vuotta ja saavutin aikuisiän, mukamas. En voi uskoa, että siitä on oikeesti niin kauan. Vastahan se oli pari vuotta sitten. Juhlin synttäreitäni prinsessateemalla. Päähän painettiin tiara - mikäs muukaan. Juostiin baareissa ja heilutettiin peppua. Tuli seuraavat synttärit, tuli pyöreät 20 vuotta, en kasvanut siltikään aikuiseksi. Siitä viisi vuotta myöhemmin olen edelleen ikuinen prinsessa ja loputon haaveilija.


Synttäreiden teema ei ole nyt kahdessakymmenessäviidessä vuodessa muuttunut mihinkään; juhlin edelleen samoilla teemoilla kun tavalliset 3-vuotiaat tytöt. Hameet ovat pidentyneet ja ajatusmaailma sekä arvot muuttuneet, mutta aikuista minusta ei saa. En suostu. 25-vuotissynttäreillä pelattiin juomapelejä tiarat päässä, ympärillämme vaaleanpunaiset juhlakoristeet, pukeuduttiin mekkoihin ja heilutettiin peppua vielä enemmän kuin seitsemän vuotta sitten. Ainoa ero seitsemän vuoden takaisiin synttäreihin on se, että baariin lähdettiin tennareissa. Korkokengät on hirveän epämukavia.


Haluan olla ikuisesti lapsekas, hassu ja sopivasti hölmö. Tykkään sanoa, että iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, vaikka en mä nyt mikään täysi saapas ole. Hymyllä saa paljon anteeksi. Sanotaanko, että oon vaan mahdottoman huono kaikissa kuivissa asioissa. Laskujen maksu menee yleensä viime tippaan tai lopulta muistutusmaksuna, vakuutus on juuri se mitä suositeltiin - tuskin se kannattavin, politiikasta en ymmärrä ainakaan yhtään liikaa, kutistan villavaatteet aina vahingossa pesukoneessa, en osaa vieläkään kutoa (vaikka kovasti yritän), tapan kaikki huonekasvit ja enkä tykkää lukea uutisia. 

Pukeudun mielummin eriparisukkiin, koska ei oo niin justiinsa. Käytän tiaraa synttäreillä edelleen 25-vuotiaana, koska miksei. Syön aamupalaksi suklaata, koska se on parempaa kuin ruisleipä ja rakennan hiekkalaatikolla korkean hiekkakakkukokoelman, koska se on hauskaa. Tykkään kaikesta kimaltavasta ja tyttömäisestä ja pukeudun arkenakin tyllihameeseen.


25-vuotta, eriparisukat. sähkölaskuja, vakuutuksia, tahranpoistoainetta, lähes kokonainen astiasto, kaikkea vaaleanpunaista ja vaippoja vessan kaapit pullollaan. Äiti minusta kahdessakymmenessäviidessä vuodessa tuli, muttei aikuista.

10 kommenttia:

  1. Eihän se tavatonta oo, just oli tuosta juttua, että teini-ikää halutaan venyttää mahdollisimman kauas ja että aikuisuus on epätrendikästä :) Toisaalta vähän hassua, kun usein "en koskaan kasva" -tyypit just haluaa määritellä aikuisuuden siten, että nyrpistellään kaikelle kevyelle ja tsekataan kymppiuutisista Kosovon tilanne ennen nukkumaanmenoa, että jaksetaan sitten kuudelta herätä lukemaan Taloussanomia. Jokaisen on hyvä olla vähän pentu, mutta aikuinenkin voi olla monella tapaa. Vähän ajatusvirtaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa heh, mähän oon sitten aivan trendikäs. :D Se on totta, että aikuisuus on helppo lokeroida olevan vaan sitä järkevyyttä ja viisautta ym. On vaan paljon asioita mitä en edelleenkään koe omakseni, osaa tai ymmärrä. Ehkä sekin on vaan ennemmin luonnekysymys. :D hyvää ajatusvirtaa, kiitos!

      Poista
  2. hyvää tekstiä! paljon onnea<3 :)

    VastaaPoista
  3. Mikäs sen parempi kuin mielikuvituksellinen, huumorilla höystetty, sopivasti lapsellinen mutta satasella lapsensa parasta ajatteleva äiti! Isosti onnea :)

    VastaaPoista
  4. Synttärionnittelut! Tää oli kiva postaus :) mä täytän seuraavaksi 27 ja tunnistan edelleen tekstistä hyvin paljon itseäni vaikka kolmekymppiset uhkaavasti jo lähestyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ikäkriisi! No, mut hyvä se vaan on olla vähän hömelö :))

      Poista

Kiitos kommentista! ♥