Kaksplus.fi

torstai 21. heinäkuuta 2016

"Mikä ihmeen mielenhäiriö oli perustaa perhe tuon kanssa?"

Vauvavuosi on meidän kohdaltamme nyt jo ohi ja kiitos, onneksi niin. Elämä helpottuu päivä päivältä tuoden mukanaan uusia erilaisia haasteita. Kovaa huutaneesta kääryleestä on tullut iloinen, aurinkoinen, sosiaalinen ja voimakastahtoinen taapero. Voin rehellisesti sanoa, että Leon ensimmäiset kuukaudet eivät olleet mitään auvoisinta aikaa. Leo itki usein ja paljon ja luonnollisesti muutenkin uusi elämäntilanne oli v a i k e a. Leo itki niin, että kysyin itseltäni jatkuvasti: mitä hittoa mä teen äitinä väärin? 


Meistä on perheenä kauniita ja iloisia kuvia niiltä ekoilta kuukausilta, mutta pinnan alla oikeasti kuohui. Kukapa kovin surkeita hetkiä haluaisikaan ikuistaa? Tietysti olin Leosta onnellinen ja rakastin lujaa. Muistan kuitenkin raastavimpina hetkinä kyseenalaistaneeni, että miksi mä olen tuollaisen miehen kanssa yhdessä ja mikä ihmeen mielenhäiriö oli perustaa perhe tuon kanssa? Kuulostaa kamalalta kun sen kirjoittaa, mutta totta se oli silloin. Oltiin kaksi väsynyttä kämppistä, jotka hyppi toistensa nenille jatkuvasti. Väsymys ja itku kiristivät hermoja. 

Onneksi tiedostettiin se, että kaikki on hetkellistä ja huonoin mahdollinen päätös olisi ollut luovuttaa silloin kun kaikki oli vaikeaa kahdestaankin. Kuinka vaikeaa se kaikki olisi ollut yksin? Eikä se nyt pelkkää itkuakaan ollut. Perhettä perustaessamme tiesimme noin niin kuin suurinpiirtein mihin vastuuseen ja elämän myllerykseen lähdimme mukaan. Eihän vanhemmuuteen kukaan kuitenkaan voi täysin valmistautua. Emme me osanneet valmistautua siihen, että vaikka se toinen oli arjen tukipilari oli se myös se tyyppi, jonka naama välillä ärsytti eniten maailmassa.

kaksplus kaksplusblogit blogi äitiysblogi perhe

Moni toteaa samaan hengenvetoon, että vauvavuosi on ollut elämän vaikein mutta ihanin vuosi. Samoin monesti mäkin totean. En vaihtaisi perhe-elämää pois, en kuuna päivänä. En niitä itkuisia iltojakaan, onhan ne jo ollutta ja mennyttä. Ehkäpä juuri niiden takia ollaan nyt näin yhteen nivouduttu kuin nyt? Rakkaus on jollain tapaa vahvempaa ja luottavaisempaa. Tiedämme pysyvämme yhdessä riidoistakin huolimatta. Vauvavuosi kasvatti meitä, mua ja miestä ihmisinä, vanhempina ja puolisoina. Meidän vauva kasvatti meitä ja mekin siinä sivussa taisimme tehdä jonkinlaisen kasvatustyön. Voi miten onnekkaita me ollaankin.

äitiysblogi kaksplus kaksplusblogit äiti synttärit

Vastasyntynyt vauva tulee vanhempien väliin, mutta se vauva myös kasvaa, lähtee tutkimaan maailmaa, erkaantuu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vanhemmistaan, rohkaistuu ja joskus tulee se päivä kun vauva ei olekaan enää vauva. Silloin voit taputtaa puolisoasi olalle - Hei me selvittiin. Katso tuota. Se on meidän tekemä ja miten upea!

Yllättikö vauva-aika? Oliko parisuhde kovilla? 

14 kommenttia:

  1. Aivan upea postaus! Rehellistä puhetta. Moni voi varmasti samaistua noihin fiiliksiin. Suuri sydän. Koko perheelle. Ihania kuvia teistä!!

    VastaaPoista
  2. Ihan samoja ajatuksia vauvavuodesta, kuinka palkitsevaa, mutta voi kuinka riitaisaa aikaa puolison kanssa ja kun ensimmäisestä selvittiin, alkoikin hetken päästä uusi vauvavuosi ja sitä tarvotaan nyt läpi. Ehkäpä tämän jälkeen pidetään taukoa ja siirrytään hetkeksi vain taaperovuosiin. Mutta kyllä nämä ovat vahvistaneet parisuhdetta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Tsemppiä teille. :) Taaperot on kyllä monessa mielessä iisimpiä kun ihan pienet vauvat, vaikka kyllä taaperotkin omat haasteensa elämään tuo!

      Poista
  3. Kyllähä se oli rankkaa suhteelle, mutta oliko se Ruotsissa kun on suositus ettei ensimmäisen vauva-vuoden aikana vanhemmat saisi erota...Varmasti monet suhteet kaatuvat siihen kun molemmat ovat väsyneitä ja jos mies vähääkään ei ole kiinnostunut perhe-elämästä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä! Kyllä oli itselläkin mielessä luovuttaminen. :(

      Poista
  4. Ihana teksti! Ja ihan paras otsikko :D kyllä meilläkin oli paljon huonoja päiviä hyvien lisäksi. Ja pakko tunnustaa että joskus on tullut ihmeteltyä tuota ihan samaa... :D onneksi se on nyt taas ihan kirkkaana mielessä, miksi juuri tuon kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitti! :D Onneksi se (ainakin yleisettynä) helpottaa kun nämä muksut kasvavat. <3

      Poista
  5. Kyllä sitä on muutamasti tullut mietittyä, mikä mielenhäiriö mulla on ollut kun olen itseni tähän tilanteeseen saattanut. Mutta todellisuudessa en vaihtaisi päivääkään pois. Tämä on paras mielenhäiriö mikä minulla on ollut. :)

    VastaaPoista
  6. Oih! Koskettava teksti. Ihanaa että olette pysyneet yhdessä <3
    Yllättihän se.. :/ mutta kyllä siitä yksinkin selvittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 ja hienosti oot selvinnytkin! Supernainen :)

      Poista
  7. Apuaa, törmäsin sun blogiin sattumalta ja nyt tajusin että oon ollu sun miehen kans samalla luokalla aikoinaan! 😄 Pieni on maailma :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥