Kaksplus.fi

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Imetys oli kamalaa - pukluliinoja, rintaraivareita ja huonoja imetysliivejä

"Ai imetänkö? No kyllä mä ajattelin. Miksei? Mikä siinä nyt vikaan voisi mennä?", ajattelin raskausaikana. 

"Ai imetänkö? No joo. Ei oo kivaa puuhaa.", kerroin Leon synnyttyä.


Imetys oli alkuun mulle vaan sellainen pakollinen juttu. Tiesin varsin hyvin, että se on lapselle hyväksi. Eihän siltä toitotukselta pysty välttymään mitenkään. Neuvolan seinillä lukee imetys, imetys ja imetys, joten mä imetin, imetin ja imetin ja purin hammasta. Koitin niellä pettymykseni, suuttumukseni ja epäonnistumisen tunteet. 

Imetys ei lähtenyt heti sujumaan parhaimmalla tavalla, koska Leon kireä kielijänne vaikeutti kunnon imuotteen saamista. Kun tästä vaikeudesta päästiin sain lisää vaikeuksia tielleni - ja sitähän se imetys (tai elämä lapsen kanssa ylipäätään) on - vaiheita toisensa perään. Imetyksen alkutaival oli vauvaan ja omaan äidin vaistoon tutustumista. Imetystä täytyi harjoitella ja opetella ne meille sopivimmat jutut. 

Maito nousi hyvin, mutta enpä osannut odottaa sellaista tulvaa. Maitoa oli joka paikassa, siis joka paikassa. Koti oli vuorattu pukluliinoilla ja nukuttiin liivinsuojien valtakunnassa. Maidon noustessa rinnat olivat kipeät ja sellaiset vauvan pään kokoiset. Liivejä ja liivisuojia oli pakko käyttää jatkuvasti. Maitoa tuli yötä päivää ja pyytämättä. Välillä oli vain helpointa taitella harsoliina tai pyyhe liivien sisään, koska ne pienet läpyskät (joita liivinsuojiksi muka kutsutaan) ei kauaa pitäneet kuivina.

imetys imetysliivit

En koskaan löytänyt sopivia imetysliivejä jättidaisareiden vaikean koon takia, joten teetin yhdet. Mulla on ollut tasan yhdet hyvät imetysliivit, muuten oon taiteillut tavallisten liivien kanssa. Viimeisen vuoden aikana oon ostanut miljoonat liivit, koska koko muuttuu jatkuvasti. En myöskään halunnut taipua imetysvaatteille, koska ne viralliset imetysvaatteet ei vaan koskaan ollut mun mieleen. Tuntui epäreilulta, että imetys sanelisi mun tyylin. Mä siis improvisoin ja venytin kaikki vaatteeni olkaimet piloille. Kesähäissä sain yhden mekonkin rikottua imetyksen takia, koska minähän en mitään "katsokaa minä imetän" - mekkoa osta!

imetysliivit imetys

Olin lukenut rintaraivareista ja rintatulehduksista, mutta oh boy - se elämä on niin erilaista todellisuudessa kuin kirjan kansien välissä. En osannut odottaa imetyksen olevan niin vaikeaa kuin se aluksi meillä oli. Imetys oli turhauttavaa, se itketti ja sai luottamuksen omaan äitiyteen järkkymään. Miksi tää on näin hiton vaikeaa?

Asetin alkuun itselleni tavotteita imetyksen suhteen. Muistan edelleen kuinka puhisin miehelle, että kun neljä kuukautta tulee täyteen niin kiitti mulle riitti. Ensin tavoite oli kuukauden, sitten kaksi, neljä ja lopulta kuusi kuukautta. Koko ajan imetys helpottui. Viidennen kuukauden kohdalla imetys alkoi oikeasti sujumaan. Se ei enää ollut murheenkryyni, vaan ihana kahdenkeskinen hetki vauvan kanssa. 

Puolen vuoden jälkeen pohdin näinkö imetys tulee jatkumaan vuoteen asti, koska edessä oleva työharjoittelu katkaisisi jatkuvan yhteisen ajan. Leo oli kymmenen kuukautta kun mä painelin työharjoitteluun seitsemäksi viikoksi. En pumpannut vaan imetyskerrat painottuivat aamuihin, iltoihin ja öihin. Pitkästä työharjoittelusta huolimatta imetys jatkui.


Yöimetykset jäivät vastikään pari viikkoa sitten (Leo reilun vuoden). Se vaati pienen huudatuksen, mutta sekin huuto vain kovan tempperamentin takia. Olin jo aivan loppu yöimetyksiin, joten ne saivat jäädä ja tämä ikä oli meille juuri sopiva siihen. En nähnyt syytä lopettaa aikaisemminkaan. Toisaalta yöllä imettäminen oli myös laiskuutta. Tissi suuhun nukutti lapsen varmasti ja helpoiten. Nykyään Leo saa päivisin ihan kaupan lehmänmaitoa mukista ruoan ohella. Imetän pari kertaa vuorokaudessa, yleensä aamulla ja päiväuniaikaan.

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että musta tulee taaperoimettäjä, en todellakaan. Nyt totean, että kyllä se oli kaiken hampaiden kiristelyn arvoista. Imetys on hienoa ja ihanaa. Mitä nyt tissit tuntuvat nykyään valahtelevan liiveistä kurittomasti. Ai moro täs on mun tissit. Ne elää omaa elämäänsä. Hei hei ex-daisarit, terve äititissit! 


Mitä mietteitä imetys teissä herättää? Onko imetys ollut vaikeaa tai vaikeampaa kuin kuvittelit?

p.s Arvatkaa nauroiko mies kun kaivelin rintsikkavarastoja. "Joo katos ku mä otan näistä kuvia."

17 kommenttia:

  1. Mulle imetys on aina ollut ihan päivänselvä asia ja hyvin tärkeä. Kummankin lapsen kohdalla alussa tietysti on mennyt oma aikansa, ennen kuin rinnat tottuivat siihen. Hampaita kiristellen jatkoin, en pitänyt lopettamista edes vaihtoehtona. Nostan hattua jokaiselle imettäjälle ja olen onnellinen heidän lastensa puolesta, on se vaan niin hyvä asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä niin :) Todellakin on! Oon hitokseen ylpeä itestäni, että sinnittelin vaikkei ollut kivaa se alkutaival. Onneksi en luovuttanut. :)

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä niiiin tutulta! :) kiitos tästä päivityksestä! Kyselinkin tän perään. :) Luulen, että meillä sama (ihana) kohtalo imetyksen kanssa. Annettiinko Leolle harjoittelusi aikana mitään maito päivällä, tai ylipäätään kun imetys väheni vai luotitko vaan siihen et se maito mitä kerkeää rinnoilta saamaan riittää? Oliko monen yön huudatus, että suostui luopumaan yöhörpyistä? Huudattiko mies vai sinä, vai vuorotellen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaisi myös kuulla tarkemmin yöruokinnan lopetuksesta. Meillä 1v 1kk vauva pulloruokinnalla ja herää öisin syömään yksi tai kaksi kertaa.. en vaan raaski huudattaa :( Kokeiltiin kolme kuukautta takaperin 4 yötä, jaksoi huutaa 20 minuuttia yhtä soittoa... ei äidin sydän kestä :(

      Poista
    2. Miten mulla onkin mennyt muisti näin..? En nyt nimittäin ihan tarkkaan muista kuinka se meni. :D Kyllä taidettiin antaa Nania jonkun verran päivällä. Ei sitä kyllä mahdottomasti mennyt, ihan hörpyt ruoan kanssa vaan, eikä tainnut edes joka päivä kelpuuttaa pullosta! Työharjoittelusta tultua imetin sitten vähän useammin.

      Me yritettiin aikaisemminkin lopettaa yösyöttöjä joskus samoihin aikoihin kun menin työharjoitteluun. Silloin oli kovat huudot eikä sit lopulta lopetettukaan. Silloin jaksoi huutaa jonkun puoli tuntia ja lopulta mä aina luovutin.. Nyt tällä kertaa se vaan jotenkin kävi vähän itsestään. Yhtenä yönä olin vaan niin väsynyt etten yksinkertaisesti enää jaksanut nousta ja imettää. Leo huus jonkun aikaa sängyssä ja nukahti. Ehkä 15min, eikä ollut suorakurkkuhuutoa vaan lähinnä semmosta kitinää. Sama seuraavana yönä ja kolmantena yönä ei enää huutanutkaan! Sitten olikin helppo siirtää omaan huoneeseen nukkumaan. :) Nyt ilman yösyömisiä herää kyllä vähän aikasemmin, mutta ehkä sekin tästä tasaantuu. Nyt yöunet normaalisti noin 20-6:30!

      Kovasti tsemppiä teille! Toivottavasti ne yöimetykset pian rauhoittuu. Mullekin monet äidit lohdutti, että yöimetykset jääneet ihan itsestään usein noin reilun vuoden ikäisenä ja niin sitten kävi meillekin! :)

      Poista
  3. Nauratti tuo viimeinen kappale, omat tissitkin kun tahtoo pullahdella liiveistä minkä ehtiivät :D Miten nuo liivisi teetit? Minulla oli nimittäin kanssa todella vaikea löytää hyviä imetysliivejä: ympärysmitta 65cm ja kuppikoko imetysaikana jossain H-J tienoilla... Kokeilitko sitä Change-myymälää? Sieltä nimittäin jopa minä löysin suht hyvät imetysliivit.

    Muuten imetystaipaleeni ovat varmaan olleet suht helppoja. Molemmat lapset on syönyt syntymästä asti hyvin, mitä nyt kuopus tahtoi purra paljon yhdessä vaiheessa ja esikoisella oli muutama rintaraivarikausi. Eniten mua on vaivannut tosiaan se rintojen koko; suurista rinnoista on kauhea haitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh..äititissit. :'D Ai kauheeeee! Sellaisessa liikkeessä Helsingissä kuin Wiipurin liiviliike (muistaakseni?). Tavallisista liiveistä pienennettiin ympärysmitta sopivaksi ja olkaimiin tehtiin hakaset. Samoissa kupeissa mentiin siis, onneksi nyt on jo kutistuneet. :D Changelta ei löytynyt kokoa silloin kun niitä etsin, se 65 taitaa mennä niin nopeaan. Muutenkin se malli oli sellainen, ettei tuntunut yhtään omalta. :(

      Poista
  4. Se alku oli kyllä yhtä hel*#%ettiä! Sattu, maitoa ampu, lapsi meinas tukehtua ja koko talo oli tahmea maidosta! Mää imetän mun 5/15 syntynyttä enää aamulla kerran, joskus en edes joka aamu. Vauvana hän nukahti välein tissille ja vaunuihin, pullosta ei juonut koskaan ja jossain välissä (8kk? 10kk? Mihin mun muisti on menny?!) oli lopetettava raivon ja huudon saattelemana kans yöimetys, koska lapsi halus puolen tunnin välin tissille tavan vuoksi. Nyt ajattelin lopetella kokonaan. Hetki sitten annoin vain aamuöisin (5-6 aikaan) kun jatkoi sitte unia eikä tarvinu nousta niin aikasin. Kunnes tajusin että alko taas herätä silloin vaan sen maidon takia. :D -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kuulostaa ikävän tutulta! No, onneksi se on sitä alkua vaan. Mahdollisesti seuraavan kohdalla tietää sitten odottaa pahinta. :'D Ja tutulta kuulostaa tuo aamuyön heräilykin. Leokin heräsi vielä hmm..1-2kk sitten aamuyöstä syömään ihan vaan, koska tarjoiltiin. :D Kivaa kesää!

      Poista
  5. Kuulostaa niiiiin tutulta! Miulle oli kans itsestäänselvää, että imetän, mutta eihän se ollu niin helppoo kuin annetaan kuvitella. Uskomatonta mutta totta, meillä imetys loppui vasta puolitoistavuotiaana :D mut se oli ihanaa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Siis, että oli ihanaa. (Ihana muuten taitaa olla mun top3 eniten käyttämä sana...) On se niin erityistä äidin ja lapsen välillä. :)

      Poista
  6. Mä en ees paljon miettinyt imettämistä raskausaikana. Luulin vaan, että tissi suuhun ja maitobaari auki :D Mulle ei niinkään tuottanut ongelmia kipu tai oikea imuote. Mulla ei vaan tullut maitoo juuri mitään, joten imetys loppui kokonaan reilun 3kk iässä. Saa nähdä miten käy seuraavan kanssa. Olisi hienoa, että pystyisi imettämään ainakin puoli vuotta, mutta minulle on tärkeintä se, että vauva saa aina tarvitsevansa ravinnon olisi se sitten tissistä tai pullosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne! Juuri noin :) Toivottavasti seuraavalla kerralla sujuisi helpommin, mutta jos niin ei. Kyllä se pullosta pelaa yhtä hyvin! <3

      Poista
  7. Mulle itseasiassa tuli jo pieni kriisi tän toisen imetyksestä ja riideltiin siitä miehen kanssa kunnes tajuttiin että oltiin samaa mieltä ja kyseessä olikin väärinkäsitys. Ekasta imetyksestä jäi itsevarma fiilis katsotaan miten lähtee sitten toisen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hah, voi teitä! <3 Kohta hän on tääääällää!! <3

      Poista
  8. Ajatukset raskaus aikana melko samat kuin sulla. Ja näin jälkeen päin kun miettii niin on päästy helpolla (aika kultaa muistot?) vaikka laitoksella sai koko ajan soittaa kelloa: imetysapua? :D Kotona apuna oli aluksi rintakumi. Rintaraivarit kyllä muista, silloin itki lapsi ja äiti joka ei tiennyt mitä tää nyt on, sen jälkeen tiesi. Yöimetys oli pakko lopettaa n10kk iässä sen tunnin välein herääminen vain tissille käymään. Muutaman kerran aikaisemminkin yritettiin mutta aina palattiin vanhaan kunnes olin niin väsy että piti vain pitää lopulta päätös ja niin loppu. Nyt 1v5kk käy vielä suunnillee 2krt tissillä, päikkäreille ja yöunille mennessä :) toivon että lopettaa itse ja pääsee helpommalla mutta tuntuu aika tärkeältä nuo hetket joten todellisuus voi taas iskeä päin näköä jos joutuu siihen puuttumaan ennen kui tämä toinen syntyy. Toistaiseksi ainakaan tandem imetys ei kuulosta omalta.. ':)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika todellakin myös kultaa muistot! Ei muuten olisi meillä (tai mulla) päätään nostava vauvakuume. :'D Tsemppiä tulevaan! <3 Eiköhän asiat lutviudu omalla painollaan. :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥