Kaksplus.fi

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Synnytys - kun aika on kullannut muistot

Apua! Auttakaa. Mitä mä nyt teen? Jatkan elämää? Mun vauva täyttää huomenna vuoden! Ei voi olla. En suostu. Onneksi aika kultaa muistot. Meidän lapsiluku jäisi muuten tähän. Muistan edelleen kuinka kauhuissani olin vuosi sitten ja kuinka silloin tokaisin itse saatanan keksineen synnyttämisen. Nyt päällimmäisinä muistoina on ne hassut ja ihanat jutut. 

Viime vuonna näihin aikoihin oltiin juuri muutettu ja mä työntelin sellaisella hyvin viimeisillään raskaana olevan naisen raivolla huonekaluja uudessa kodissa. Vähän oli sellainen olo, et kun kerran kolme perinteistä ässää (paitsi se yks mitä miehen kanssa tehdään) ei tuota tulosta, niin josko voimaharjoittelu auttaisi synnytyksen käyntiin saamisessa. Oltiin sovittu miehen kanssa, että ennen 1.5 ei synnytetä kun muutto on niin kesken. Hyvin kuuliaisesti Leo piti sovitusta kiinni.

1.5 klo 21 aikoihin mulla alkoi supistukset. Mies oli töissä ja mä oman äitini kanssa purkamassa muuttokuormaa. Supistukset sai mut aivan järjettömän vihaiseksi. Ei tullutkaan mitään voimaantumista vaan lähinnä kauhea kiukku. Antakaa mun olla! Pihisin hampaiden välistä vihaisia sanoja. Mies tuli töistä kotiin mun pyytämien eväiden kanssa joskus vähän ennen puoltayötä. Eväät homehtui jääkaappiin  kun me lähdettiinkin miehen kans synnyttämään. 

Jorviin meidät otettiin sisälle joskus yhden aikaan yöllä. Supistukset tuli säännöllisesti noin 5min välein ja ne oli aivan järjettömän kipeitä. Voitte kuvitella mun ilmeen kun kätilö ilmoitti, että sormelle auki. Saman verran kuin kuukausi takaperin. Lohduttavaa, että enskarit synnyttääkin yleensä juhlallisesti pitkän kaavan mukaan. Se sentti ei riittänyt synnytyssaliin, joten saatiin lepohuone.

Lepohuoneessa oli kaksi sairaalasänkyä. Ne oli jotain extrahuteraa mallia, mutta ainakin mulla se oli tuolloin murheista pienin. Mä sain kipupiikin ja tarkoitus oli, että saataisiin vähän levättyä. Mies sitten nukahtikin ja taisin mäkin joksikin hetkeksi torkahtaa. Aamuyöllä supistukset palasivat taas säännöllisinä ja kipeinä. Samaan aikaan mies käännähti sängyssään. "AIH!!", kuului unelias huokaus. Miehen unta häiritsi liian kova sänky. Voi noita miehiä. Muksaisin sen hereille. Olis tässä vähän muutakin tekemistä...

Parin tunnin kärvistelyn jälkeen aamuvuorolaiset tutkivat tilanteen. 2cm auki, pliis eih. Kätilö ehdotti ammetta ja ajattelin, että miksei? No siksei. Ei enää ikinä ammetta. Se ei ollut mun juttu. Olo oli kun uimaan opettelevalla sairaan kipeällä nuijapäällä. Kelluin liian kylmässä vedessä ja mies heitteli mulle suklaata. Tunnin hilluin ammeessa kunnes totesin miehelle, et saa luvan riittää. Tutkittiin taas: jumalaiset 2cm lisää avasivat ovet synnytyssaliin.

Synnytyssalista muistikuvat on vähän niin ja näin. Epiduraali helpotti supistuskipuun ihan ok. Päivitin blogin (klik), koska oon hullu ja naureskeltiin siinä miehen kanssa. Salissa oltiin yhteensä 6h, joista ponnistusta noin tunnin verran. Sain ponnistusvaiheessa vielä pudendaalipuudutuksen. Ponnistaessa huusin ja kiroilin kuin merimies ja vannoin luovuttavani. Kätilö ei antanut ja vihdoin tunnin mittaisen maratonin jälkeen klo 15:01 syntyi 3300 gramman ja 51 sentin täyden kympin poikavauva. 


"Eiks tää oo ihan Leo?" Ja olihan se.

22 kommenttia:

  1. Onnea Leolle <3 ( huomenna siis ) :D

    Mutta on se huvittavaa miten sitä oikeasti unohtaa, noi kivut ja kaiken.. :D

    VastaaPoista
  2. Mä en myöskään löytänyt siitä ammeesta mitään iloa. Kävin siellä kääntymässä mutta musta vaan tuntui että siellä lilluminen pahensi oloa. Miten voikaan olla ihmisillä niin erilaisia synnytyskokemuksia kun monelle se amme on ollu oikea luojan lykky :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Se ei ollut yhtään mukavaa, mut kun poiskaan ei heti jaksanut nousta.. :D Onneksi synnytykset onkin erilaisia niin osaa toivoa vähän helpompaa seuraavalla kerralla. ::)

      Poista
  3. Apua, joko siitä on jo vuosi!!
    Itse en ole koskaan ammetta päässyt testaan. Esikoista synnytin se 17h niin sillon ammetta olisi voinut koittaa. Muut taas tulleet niin nopeeta, että en olisi edes halunnut koko ammeseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIINPÄ! Jo! :o Hehe. Mä toivon, että joskus sitten seuraava hoituis kans vähän nopeammin.. :D

      Poista
  4. Paljon onnea Leolle! 💙😊 mulle ei taidettu edes ehottaa ammetta. 😄

    VastaaPoista
  5. Onnea Leolle<3
    Onneks tämä ei nyt mikään kauhutarina ollut, nimimerkillä viikon päästä laskettuaika :D Esikoinen syntyi sektiolla ja nyt olis vuorossa ihan perinteinen synnytys. Mä ajattelin kans ton ammeen kokeilua, jos mahdollista, katotaan kuinka äkkiä haluan pois sieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! <3 Voi oijjjoi! Tsemppiä synnytykseen! :) Silloin vuosi takaperin olin aika eri mieltä monesta asiasta synnytykseen liittyen, tai siis moni negatiivisempi asia oli päällimmäisenä mielessä. Onneksi niitä ikäviä kokemuksia ei enää muistele huonolla. Ihanaa synnytystä!

      Poista
  6. Paljon Onnea! ♡ Mä ihmettelen aina näitä synnytyskertomuksia, kun mut passitettiin Jorvista takaisin kotiin, kun olin *vain* 4 cm auki sinne tullessani. Käskettiin tulla muutaman tunnin päästä uudelleen ja silloin olikin jo ponnistusvaihe! :D Olipahan nopea homma, mutta esim. epiduraalia ei ehditty antamaan, minkä olisin halunnut, sillä en ole niin luomun perään. No ehkä ensi kerralla osaa pitää puoliaan paremmin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Mä en olis lähtenyt vaikka olisivat heittäneet pihalle. :'D Oot aika sissi! Ilman epiduraaliakin vielä - wau! :o

      Mulla supistukset oli niin kovia sinne mentäessä, et kai se kätilö sääli mua. :D Huusin ja itkin ku ponnistaessa :D Ai kauhee..

      Poista
  7. Paljon onnea Leolle! ♡ hurjaa,miten nopeesti aika on menny.. vastahan mie luin postauksen, missä pieni esiteltiin ekaa kertaa...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :o Ei vaan mieli pysy perässä tässä kasvussa ja kehityksessä! Kiitos paljon <3

      Poista
  8. Hih heitteli suklaata :'D mutta miks siellä oli kylmää vettä? Isot synttäri onnittelut (päivän myöhässä) Leolla. Ja isosti onnea äidille! Hienosti selvisit ja on varmaan ihan hyvä että aika kultaa muistoja.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No kun se kylmeni koko ajan ja kätilö kielsi laittamasta liian kuumaa vettä. Mä tykkäisin olla ihan polttavassa vedessä niin, että muuttuu ihan ravuksi :D Ei saanut... D:

      Poista

Kiitos kommentista! ♥