Kaksplus.fi

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Nollat tauluun - juomapelejä ja promillesuukkoja

On onni olla kahden vanhemman perhe. On onni, että meillä on tarvittaessa myös isovanhemmat apuna arjessa. Ne mahdollistavat myös äidin riennot. Tiedättekö, kun välillä tulee niitä hetkiä kun tekisi mieli ottaa äkkilähtöloma äitiydestä? Vapaaksi hetkeksi välillä riittää sometauko yksin vessaan lukittautuneena ja joskus tarvitaan ilta tyttöystävien kanssa. Arjen höyryt pitää päästää pihalle. Puuh yöherätyksille, kakkavaipoille ja sormiruokailusotkulle pöydän alla. 

On ihanaa kun elämässä on (jos nyt näin mustavalkoisesti jaetaan) lapsettomia ja lapsellisia ystäviä. Äitiystävien kanssa jaetaan arjen ilot ja murheet. Saadaan sitä vertaistukea. Toinen äiti ymmärtää pienistä asioista iloitsemisen sekä sen ketutuksen, joka tulee liian lyhyistä päiväunista, inhokkiruoista ja kylmästä kahvista. Äiti tietää. Lapsettomien ystävien kanssa vaihdetaan vaihde totaalisen viihteelle ja se on onni sekin. (Tosin monesti myös lapsettomien kanssa päätyy puhumaan lapsista. Miltä se synnytys oikeasti tuntuu? Minkälaista on olla äiti?)

Joku ehkä antaa huonon äidin leiman ulkona päättömästi riekkuvalle äidille. Kyllähän äideillä aina järki pysyy päässä, kai? Vaan entäpä jos äiti olisikin joskus mieleltään aivan lapseton? (Mitenkään lapsettomien elämää väheksymättä.) Kyllä äitikin osaa heiluttaa pyllyä musiikin tahtiin. Kyllä äitikin osaa nauraa muille, itselleen ja muiden mukana. Äiti osaa aina sen mitä ei tarvitse unohtaa.


Mun lauantai sisälsi järjetöntä kaljan kittaamista ja juomapelien pelaamista. Tupakka sauhusi (anteeksi äiti) ja laskuhumalassa kylmät kanankintut maistuvat taivaalliselta. Ai tuo muka äiti? Uskokaa pois ja vielä vastuuntuntoinen sellainen.

Joskus on hyvä laittaa nollat tauluun. En väitä, että kaikkien äitien tarvitsisi, ei tämä ole munkaan elinehto. Kyllä se silti tekee vaan välillä hyvää - juoruta miehistä tai siitä kenellä on kovin rusketus. Jos jurolle päälle sattuu varsin hyvin riittää myös keskustelu hyttysistä, hyvästä tönikkäviinistä tai siitä kuka on paras joukkuekaveri beerbongiin. 

Vaihdoin eilen vaihteen jos en nyt aivan kutoselle niin ainakin vitoselle. Perus viikonloppuriennoista poiketen pelasin juomapelejä ja hurrasin niille, jotka joivat nopeiten lasin tyhjäksi. Sytytin tupakan ja hetken elin sitä hetkeä kun en ollut äiti. Olin Matu - se joka osaa putkittaa kaljan ykkösellä, se joka myös polttaa tupakkaa juhlatuulella ja se joka nauraa rätkättää tyttöystävien kanssa. Olin se Matu, jonka jutut on aivan yhtä laadukkaita kuin lämmin kalja. Se Matu, joka osaa kohtalaisen sulavasti soluttautua mukaan juttuun kuin juttuun. Se, joka kipittää tyttöystävän kanssa nurkan taakse juoruamaan ja jakaa promillesuukon. Aivan niin kuin ennenkin. Kahta en vaihda - ystäviä tai perhettä.

20 kommenttia:

  1. Loistava teksti! Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
  2. Ihanan aitoa, KIITOS. <3

    VastaaPoista
  3. ❤ Tollaista iltaa odotellessa ;) Vaikka oon äiti, en oo ihmisenä yhtään muuttunut ja kyllä on vähän ikävä sitä nollaamista ;)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että sulla oli kivaa matu! <3

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. No eikö 🙈 Aamulla ei vaan enää tuntunut siltä..

      Poista
  6. Olin se Matu, jonka jutut on aivan yhtä laadukkaita kuin lämmin kalja <-- hahaa :'D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥