Kaksplus.fi

maanantai 2. toukokuuta 2016

Minun täydellinen vauvani


Minun vauvani on niin täydellinen, ihan jokaista hiussuortuvaansa myöten. Vaaleansiniset silmät ja untuvainen tukka. Pieni pullea masu jota pienet kädet taputtelee. Tomera, touhukas, reipas, iloinen ja onnellinen poika.

Tiedättekös, hän osaa matkia koiraa. Välillä mietin, tietääkö ihan itsekään kumpaan lajiin kuuluu; haukkuu, hyppii neljällä tassullaan ja nuuskuttaa. Tänään maistoi taas koiranruokaa. On se niin nopea. 

Hän osaa nostaa jalan housuvaippaa laittaessa. Löytää pienimmätkin roskat lattialta. On niin tarkkanäköinen. Osaa puhaltaa ilmapieruja ja nauraa niille makeasti. On perinyt hyvän huumorintajun. Pierut naurattaa ja äitiä myös. 

Hän osaa vilkuttaa ja taputtaa. Tietää mitä auto sanoo. Hän rakastaa pikkuautoja ja kimalletta.

Löytää äidin vaikka lukkojen takaa vessasta - pienet sormet pilkottaa oven alta. "Äiti mä tiedän, et sä oot siellä".

Hän rakastaa hippaa ja piiloleikkejä. Oman huoneen teltassa luetaan satuja. Hän osoittaa ja kertoo äidille. 

Hän ottaa mallia ja nauraa muiden mukana. Nostaa kätensä pään taakse rennosti niin kuin isikin tekee. Hän ottaa isin lippiksen ja upottaa sen omaan päähänsä hekottaen.

Hän viihtyy vihdoin hiekkalaatikolla ja keinussakin. Maistaa hiekkaa jos saa tilaisuuden. Hassu poikani.

Hän ei enää vihaa kenkiä ja välillä selviydymme pukeutumisesta ilman huutoa. Puuroakin mokoma taas söi.

Kasvu ja kehitys on ollut päätä huimaavaa. Iloitsemme pienistä askeleista, jotka ovat pienen ihmisen elämälle niin suuria. Tänään hän otti jalat alleen. Pieni maailmanvalloittaja on valmis seikkailuun. Seikkailuun, jossa ihan pienet asiat mullistavat maailman. Pienistä tulee yhdessä suurta.

Yksivuotias ja taapero. Hui. Silti ikuisesti äidin ja isin vauva. 


12 kommenttia:

Kiitos kommentista! ♥