Kaksplus.fi

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Lapsen kanssa ravintolassa - ei meidän kullannuppu kiukuttele!

Heh, hauska idea. Kuulostaa hyvältä paperilla ja näyttää kivalta kuvitelmissa. Makustelin oikein - lapsen kanssa ravintolassa. Ravintolassa. Joo, tehdään se. Tiedättehän, kun ei meidän kullannuppu sitä eikä tätä! Otetaan Leo mukaan ravintolaan. Ennen Leoa ja Leoa odottaessa mulla oli hauskoja kuvitelmia siitä minkälaista elämä tulee lapsen kanssa olemaan. Monet periaatteet ja kuvitelmani oon saanut jo kuopata, kun todellisuus ei ole vastannut odotuksia. Ruokailu lapsen kanssa lukeutuu näihin. 

Kultarakas. Maista vähän tätäkin. Yks lusikka. Yks lusikka. Kato, äiti maistaa kans. Tää on Leo nam nam. Kuulitko, on nam nam. Ai ei vai? Voi Leo rakas. Kato kun äitille tuli just lämmin ruoka. Ollaan hetki ihan rauhassa. Odota. Älä nyt lähe mihinkään. Istu. No, ota yks maissinaksu. Ota toinen ...kolmas, neljäs, viides.

Oltiin lauantaina päivällä juhlistamassa miehen äidin synttäreitä ravintolassa. Leo lähti tietysti mukaan. Kyllähän lapsi lähtee sinne minne minäkin, ajattelin. Saavuttiin päiväunien jälkeen ravintolaan iloisella mielellä. Leo viihtyi pöydän päässä syöttötuolissa siihen asti kunnes koko pöytäseurue oli saapunut paikalle. Tän jälkeen alkoikin vauvan kyllästäminen maissinaksuilla. Kiukkuista vauvaa kanniskeltiin ennen alkuruokia ravintolan sisäänkäynnin lähettyvillä ja käytiin katselemassa ostoskeskuksen värikkäitä mainoksia. Mua ei kiinnosta mitä muut ihmiset ajattelee itkevästä lapsesta. En kuitenkaan viitsi ehdoin tahdoin pitää paikan desibelitasoa korkealla. Kohteliaisuus on kiva sana.


Lopulta kiukkuinen vauva pääsi tutkimaan pöydän jalkoja ja lusikkaa lattialle. Kiukkuinen vauva olikin hetken aikaa hyväntuulinen vauva. Pääruoka syötiin semilämpimänä. Pääruoan jälkeen hiihdin nauravan ja karkuun konttaavan vauvan perässä. Viereisen pöydän seurueen jutut oli ilmeisesti paremmat. Katseita me kerättiin varmasti pari. 


Okei, istutaas nyt hetki paikoillaan. Äiti jois tän kahvin. No sua nyt harmittaa. Tuus äidin syliin. Älä revi hiuksista. Hei Leo, mees isille. Joo kulta, kun ei oo mitään hätää. Ota maissinaksu. Lähetään ihan just. Katos, kun ulkona on kylmä. Me puetaan ulkovaatteet. Puetaan. Tää ei oo valintakysymys. Tutti! Missä tutti?


Täytyy vaan todeta, että lapsen kanssa asiat ei todellakaan mene niin kun voisi kauniissa mielessä kuvitella. Mä kuvittelin, että Leo viihtyisi kun lähettyvillä on monta tärkeää ihmistä pitämässä seuraa ja viihdyttämässä. Päiväunetkin oli nukuttu ja liikkeelle lähdettiin hyvällä mielellä. Kai se on joku vauvojen kuudes perusaisti, että osataan pitää huoli äidin aktiivisuudesta? Peppua on turha painaa liian pitkäksi aikaa penkille. Nou nou. Luojan kiitos maissinaksuista.

Kuulostaako tutulta? ;)

22 kommenttia:

  1. Mä niiin muistan nämä! Olin ihan siellä pilvilinnoissa ja kuvittelin kaiken menevän niinkuin strömsössä... mutta eipä mennytkään :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'D No jep! Vauhdikas päivällinen jos jotakin...

      Poista
  2. Hihih :D
    Mun tekis mieli linkkaa mun helmikuinen juttu tähän mut en jotenkin nyt onnistu siinä.





    VastaaPoista
  3. Heheh voin vaan kuvitella, apua :D
    Sillon kun Helmiä odotin niin silmissäni näin sen kuinka me kahvitellaan kavereiden kanssa kahviloissa ja vaihdetaan kuulumisia, Helmi siinä tietysti mukana menossa. Mutta on kyllä kahvilat jääneet pois kuvioista niiden muutamien kertojen jälkeen, ei se ollutkaan ihan sitä mitä olin kuvitellut :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh :D Me ollaan Leon kanssa käyty paljon kahvittelemassa. Välillä onnistuu, välillä ei. Olinki nyt vähän yllättynyt kun tuli tämmönen show vaikka useimmiten Leo istuu ihan rauhassa! :D

      Poista
  4. Älkää please sitten raahatko niitä kullannuppujanne sinne ravintolaan rääkymään,kiskomaan naapuripöydän pöytäliinoja,viskelemään ruokia pitkin lattioita! Ei ne vauva/ taaperoikäiset mitään ravintolakäyttäytymistä vielä opi - raastavat vaan kaikkien hermoja!
    Varattiin mekin sitten pöytä 5- vuotishääpäivän kunniaksi kun kerrankin saatiin lastenhoito järjestettyä.Odotettu,tunnelmallinen ilta mielessä vähän hienommasta paikasta,( mihin ei ihan normisti varaa). Itellä ei tuu mieleen raahata parivuotiaita uhmaikäisiä ravintolaan syömään klo 20 illalla,mutta joillakin muilla näköjään oli.Viereiseen pöytään tuli kaksi pariskuntaa joilla molemmilla jo valmiiksi väsyneet taaperot matkassansa.
    Ja sitä huutoa ja kiukkua sitten jatkuikin läpi illan.Lapsia viihdytettiin leluilla,vanhempien kännyköillä,omilla eväillä,lepertelyillä,uhkailulla,ravaamalla niiden perässä ympäri salia jo ennenkuin kukaan oli saanut ruokaa eteensä.Yritimme olla kuin heitä ei olisikaan ja keskittyä syömään ja juttelemaan,mutta kyllä siitä mukavuus ja rento illanvietto oli kaukana. En ole mikään lastenvihaaja.Itsellä 2vee ja 4 vee vilkkaat pojat,mutta kyllä silloin harmitti ja suututti! Ymmärrän että ei aina saa lastenhoitajia kotiin jne. ,mutta silti... Kyllä väsyneiden pikkulasten paikka ois ollu kotona iltapalalla ja nukkumaan menossa eikä kirkumassa täydessä ravintolassa tuohon aikaan illasta. Ja kyllä muutkin asiakkaat tulee ottaa huomioon. Lapsille tilattiin ruuat.Toinen söi jotain,heitteli ruokailuvälineet ja lopun ruuan pitkin pöytää ja lattiaa.Toinen oli liian väsynyt ja kiukkuinen syömään mitään ja jatkoi karjumista. Vanhemmat väsyivät rauhoitteluyrityksiin ja antoivat jälkikasvun mesoa. Itse olisin viimeistään tuossa vaiheessa poistunut lapsineni paikalta ja osoittanut pahoitteluni viereisen pöydän asiakkaille,mutta tässä tapauksessa ei mitään sellaista tapahtunut. Me söimme,jätimme jälkiruuan väliin,maksoimme ja poistuimme paikalta. Lapset ovat lapsia,joo,mutta vanhemmilta puuttui tilannetaju ja käytöstavat. Että sellainen hääpäivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me oltiin päivällä ja perheravintolassa, joten tässä ei taidettu sen suurempaa rikosta tehdä. :) Leo ei myöskään missään vaiheessa ollut pöytäliinoja kiskomassa... Mä oon itse työskennellyt ravintola-alalla ja mua henk.koht vähän ärsyttää vanhemmat, jotka ei ravintolassa siivoa lastensa jälkiä. Syömään opetteleva lapsi sotkee, sehän on selvä ja saakin sotkea. Kohtelias kuitenkin kerää sadat maissinaksut lattialta lähtiessään. Tai no kuka kerää ja kuka ei, mä en ainakaan kehtaa lähteä niin, että pöydän alla on puoli ruokalistaa.

      Oon sun kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että väsyneet lapset ei kuulu ravintolaan varsinkaan nukkumaanmenoajan jälkeen. Tosi peffasta, että teidän hääpäivä meni noin! Varmaan vähän hermoja koetteli.. Tilannetajua pitäis tietysti olla ja kuten kirjoitinkin - kohteliaisuus on kiva sana.

      Lapset vaan kun ei aina toimi niin kuin parhaimmissa kuvitelmissa on kuvitellut. Kyllä me vielä uudestaan lähdetään ravintolaan Leonkin kanssa. Seuraava kerta menee paremmin tai sitten ei, mut sellaista se on. Joku tolkku tietysti mukana.

      Poista
  5. Voin niin samaistua tekstiin tuon 9kk pojan kanssa! Ihana et en oo ainut joka pelaa itselleen pari minuuttia tarjoilemalla maissinaksua maissinaksun perään :D meidän ravintolareissut on jääny vähiin, siinä kun samalla syödessä saa toimia sirkuseläimenä toiselle että viihtyy.. ;)

    VastaaPoista
  6. Pakko kyllä nyt todeta, että ei kuulosta tutulta :-D Meillä taitanee olla sit se maailman ainut rauhallinen neiti joka ei turhia kitise. Ravintolassa istuu kiltisti syöttötuolissa niin kauan kuin tarves. Ihmettelee kyllä ympärillä menoa ja vilskettä. Mutta kun ei vielä 1v2kuukauden vanha uskalla kävellä ilman tukea, ei neidillä ole kiirus mihinkään. Sinänsä siis ei ole muuttanut elämää tai melutasoa millään tavalla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut toihan kuulostaa hyvältä! :) Leokin yleensä on ollut kohtuullisen rauhallinen. Nyt on kyllä temperamenttia näkyvissä :D

      Poista
  7. Oon aina miettinyt miten meidän temperamenttinen typy käyttäytyisi raflassa. Ei olla vielä sinne eksytty. Ja aika harvoin käydään ulkona, joten kokemusta ei ole. Hauskan kuuloista tuo teidän kokemus :) voisin niin kuvitella meidät juuri tuossa, naksuja naksuja jos kolmaskin :D niillä meilläkin saadaan typy "rauhoittumaan" ! Luojan kiitos naksuille! Kiitos tästä, osaan ehkä vähän varautua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe, ehkäpä näin? ;) No, mutta loppu hyvin kaikki hyvin kävi tässäkin reissussa! Kivoja ruokailuja teille kun eksytte muksun kanssa ravintolaan, hyvin se menee! <3

      Poista
  8. Musta tuntuu, että yleensä ravintolassa muiden muksut on niin kiltisti ja oma taas pitää sellaista mekkalaa että oksat pois ;,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'D No on se meidänkin muksu siellä mekkaloimassa ;)

      Poista
  9. Kuulostaa! Oltiin miun viime synttäreillä Martinassa syömässä ja poika suostu syömään vain ja ainoastaan parmesaanileipää. Huuti kuin syötävä ja hakkas meidän ruokalautasia pöydän päästä. Oli muuten aika rentouttava reissu! :D

    VastaaPoista
  10. Ha, kuullostaa tutulle! Ootappas kun ikää tulee lisää ja saa kunnolla jalat allensa, nimim. Pojan 1v 4kk äiti, joka toteaa aina ravintolassa, että miksi taas vapaaehtoisesti täällä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan! Miksi siihen haluaa ryhtyä vapaaehtoisesti? :D Kai se on rakkautta ja äidin uhkarohkeutta... ;)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥