Kaksplus.fi

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Viikko yksin

Mies lähti reissuun Rukalle viikoksi. Meillä oli Leon kanssa myös mahdollisuus lähteä sinne mukaan, mutta muutaman syyn vuoksi jätettiin tämä nyt tältä kertaa. Mä oon maailmanluokan vilukissa ja sen jälkeen kun tulin naamallani mustan mäen alas en oo innostunut laskettelemisestakaan. Matka olisi ollut pitkä niin mulle kuin Leollekin, vaikka seura siellä päässä olisikin ollut ihana. Seuraavan kerran sitten kun Leokin on vähän isompi.

No, mutta mies lähti ja me jäimme. Eli viikko kaksistaan Leon kanssa. Aloin tässä miettimään, että mitä jos tää kaksistaan elo olisikin ihan normiarkea? Mitä jos vierellä ei olisikaan toista vanhempaa? Ja jos sen toisen vanhemman lisäksi puuttuisi vielä tukiverkostotkin. Monelle muulle sen on varmasti sitä tavallista arkea.

Ei olisi sitä toista kenet voi tökätä välillä unenpöpperössä hereille, että "sun vuoro". Ei olisi vuoroja siitä kuka hoitaa yön ja kuka aamun. Koiran lenkitys hoituisi aina vaunuja toisella kädellä työnnellen säästä, kiireestä ja kiukuttelusta huolimatta. Imurointi tapahtuisi aina kymmenen kilon poika toisella lonkalla heiluen, koska Leo on herkkä koville äänille. Suihkussa pitäisi käydä korvat höröllä itkuhälytin mukana, Leon kanssa tai vaihtoehtoisesti järjestää joka kerta barrikadi, jotta vaippapeppu pysyisi kuivana. Ei vois tehdä extemporereissuja tai tehdä läpsystä vaihtoa Leon hoidon suhteen. Ruoka täytyisi tehdä aina itse. Siis kaikki täytyisi tehdä aina itse. 

Varmasti on sata muutakin asiaa, jotka yhden vanhemman taloudessa tehdään eri tavalla. Mulla ei vaan taida mieli yltää sinne asti, kun en ole sellaista arkea elänyt. Mitä kaikkea yksinhuoltajuus oikeasti on? Annan ison peukun kaikille yksin arkea pyörittäville. Äidin (ja isän!) työ on muutenkin maailman vaikein työ. Yksin kahden vanhemman roolissa se on varmaan vieläkin vaikeampaa.

Yksinhuoltajavanhempi - varmasti maailman paras arjen supersankari. 


21 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ❤️ Kauheeta sanoa, että välillä tuntee itsensä yksinhuoltajaksi kun on pojassa kiinni 24/7, ja tosiaan tekee kaiken itse, vaikka onhan mulla mies joka vaan tekee niin paljon töitä, ettei ehdi kun nukkua yön kotona. Leo on mitä onnekkain kun saa pitää teidät molemmat lähellä ❤️ Silti äitinä oleminen on parasta mitä tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä varmaan tosi rankkaa. :( Mäkin vietän paljon aikaa Leon kanssa kaksin, ku tuo mies on koulussa ja töissä, mutta paljon se kerkeää silti onneksi olla apuna. Nyt kun oon ihan yksinäni, sitä huomaakin paremmin kuinka paljon sitä apua on oikeasti ollut! Mutta onneksi (mitä näin somessa seuranneena..) teillä on kuitenkin paljon ihania hetkiä perheenä! Kaunis perhe ootte <3

      Poista
  2. Täällä sama edessä reilun vuoden ikäisen kans parin viikon kuluttua :D ja täytyy sanoa, että vähän jänskättää...! Mut oon myös miettiny, että joillekin se todella on vain arkipäivää :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. o ou! Tsemppiä sinne siis :D Täällä on mennyt hyvin, onneksi niin. Jännitin eniten öitä kun mies on pitkään hoitanut nukutukset. Leo ei malta nukahtaa mun kanssa, varmaan kun haistaa maidon :D Yllättävän hyvin nukuttu!

      Poista
  3. Tsemppiä teille viikkoon! <3 Uskon että selviät siitä hyvin :)

    VastaaPoista
  4. voi miten söpö kuva! ja hyvin kirjoitettu teksti!:)

    VastaaPoista
  5. Jep, mie totesin jossain vaiheessa et helpoin tapa käydä suihkussa on vaan käydä lapsen kanssa :D ja no helpoin tapa kokata oli laittaa jakkara tason päätyyn ja neiti siihen seisomaan, siis siihen saakka että se neiti alkoi kiipeämään siitä jakkaralta sille tasolle joten siitäkin tuli liian vaarallista, että se siitä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :D Se vaan ku Leo ei malta pysyä aloillaan edes kylpyammeessa ni mun peseytyminen menee semmoseks saippuat silmään sohimikseksi ku kiireesti yrittää toimia :'D

      Poista
  6. Monesti samaa asiaa olen miettinyt. Yksinhuoltajat ovat todellakin arjen sankareita! Kahdestaan on vauva-arki huomattavasti helpompaa ja omaa aikaa saa päivittäin. Mutta kyllähän sitä ihminen kaikesta selviää jos ei ole muita vaihtoehtoja :) tsemppiä kaikille yksin arkea pyörittäville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Kyllähän kaikkeen tietysti sopeutuu, vaan on se varmasti rankkaa! Mulla on tapana esimerkiksi lähteä koiran kanssa ulos tai mennä yksinään johonkin jos joku ottaa päähän. Nyt ei voikaan tehdä sellaista kun ei ole toista vanhempaa huolehtimassa. Onneksi on suklaa. ;D

      Poista
  7. Ihana kuva ja hyvä kirjoitus.<3
    Meillä mies välillä ollut viikon pois työjuttujen takia ja onhan tässä homma hoitaa kaikki silloin yksin. Kauppareissut on silloin sanoisinko aika mielenkiintoisia. :D Onneksi näitä tilanteita on ollut harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskon, varmaan pikkusen enempi puuhaa ku tämän yhden kanssa. :D Voi vitsit, voin vaan kuvitella sen melskeen <3

      Poista
  8. kyllä te pärjäätte <3 tsemppihalit, helppoa se ei varmaankaan ole :/

    VastaaPoista
  9. Itse olen yksinhuoltaja parisuhteessa. Olen hoitanut poikaa reilun vuoden yksin. Vaikka mies onkin illat kotona hän ei silti ole läsnä. Vasta pojan täytyttyä vuoden uskalsin ensi kertaa mainita asiasta neuvolassa. Tai kertoa totuuden meidän kotiarjesta. Mies on ollut pojan kanssa vain silloin kahden kun minä olen ollu saunassa ja sekin aika on ollut max 30min. Hän on vaihtanut pojan vaipan ehkä 6 kertaa ja yleensä minun on pitänyt pyytää häntä tekemään se. Syöttämistä hän on tehny vielä vähemmän eikä sitäkään oma aloitteisesti...Ja ett ikinä arvaa kuinka monta kertaa olen joutunut miestä muistuttamaan siitä että on tää sunkin lapses ja kysymään mikä siinä on niin vaikeeta. Vastaus on yleensä en tiiä ja ei kärsivällisyysriitä, mie oon mie. Olen niin kateellinen niille jotka kasvattavat ja hoitavat lapsen yhdessä. Mutta eihän semmoisia perheitä olekkaan? Ainakaan mitä minä tunnen...Ajattelen joskus että jos olisin tiennyt millainen "isä" hän on en olisi tehnyt lasta hänen kanssaa. Mutta minun poikani on parasta mitä minulla on enkä voisi elää ilman häntä. <3 anteeksi tämmönen avautuminen. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä anteeksi pyytele, saa avautua :) <3 Tosi kurja tilanne sulla kyllä. Mulla myös alussa tuntui siltä, että mähän hoidan Leon aivan yksinään, mutta tietty se imetys vei niin suuren osan ajasta silloin ja elettiin niin kiinni toisissamme Leon kanssa. Mut se olikin sitä alkua se. Miehillä ei taida toi vauvakuumeilu ja vauvan hoito tulla aivan niin sisäsyntyisesti ja luonnostaan ku naisilla, ainakaan valtaosalla veikkaisin.

      Mut siis, kyllähän tietty pitäisi jo yli vuoden ikäisen kanssa olla kunnon kiva suhde luotuna myös isällä. Ehkä se helpottaa kun kaikki suurimmat vauvapuuhat vaipanvaihdot ym vähenee ja lapsesta kasvaa vielä vuorovaikuttavampi tyyppi? En millään tavalla halua puolustella sun miestä, toivon vaan kovasti sun puolesta, että ehkä hän ei vaan oikein osaa olla lapsen kanssa? Onhan noi lapset tosi kummallisia tyyppejä ja varmasti Jos vaan joskus ilmoitat, että nyt on sun vapaapäivä ja miehen vuoro hoitaa? Etkä ota kieltäytymistä vastaan! ;) Tai olisko teille apua jos setvisitte tätä asiaa neuvolan kautta? Pyydät terkkaria ottamaan tän asian puheeksi neuvolassa ja raahaat sen miehenkin sinne mukaan. :D

      Toivon tosi kovasti, että toi teidän tilanne selviää! <3

      Poista
    2. ...ja mikä ihmeen lauseiden sekamelska mulle tuli tohon kommenttiin... :D

      Poista
  10. Noo onha sitä kaikkee kokeiltu. Neuvolassakin on ollu mukana kahteen kertaan ja tehtiin vähä suunnitelmiä miten aloittaisi pojan hoidon mutta pyh...ei auta vaikka kuinka komentais/pyytäis. Enkä mie sille jaksa mainita asiasta joka päivä kun tiedän ettei siitä oo mitään hyötyy. Sen pitäs ite sitä haluta. Enkä mie voi jättää näitä kahestaan kun mies ei voi varmasti sanoo että ne pärjää. En vaan luota häneen isänä. Jos vanhempi on epävarma niin kyllä lapsi sen vaistoaa eikä tunne oloaan turvallisekdi. Ja vielä sekin asia painaa kun mies sanoo ettei voi pestä kakkapyllyä kun hänellä tulee oksennus (mikähän tekosyy) tai sitten hän vie pojan äitinsä luo että hän sit pesee seb pyllyn. -.- Oon aika kiehumis pisteessä enkä haluais erotakkaan tän takia koska minä vaan haluan että poika olisi enemmän isänsä kanssa mutta jos me erottaisiin niiin sit se olis vielä vähemmän. Sanoohan tuo että sillon kun SE on isompi niin sen kanssa voi tehä enemmän kaikkee. Puhuukin pojasta kun poika olisi vaan joku esine. Voisin varmaan kirjoittaa kirjan tästä aiheesta mitä on on sanonut ja mitä ei ole tehnyt mutta siitä tulisi niin karmeeta luettavaa etten itsekkään haluaisi sitä lukea. Mut kyllä mie pojan kanssa pärjään ollaan pärjätty tähänkin asti ilman isi voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan paska. Varmana ihan peffasta tommonen. En tiedä miten ite jaksaisin tuollaista, että siitä sulle iso peukku kun jaksat. Mutta mieti kans sitten omaa napaa! Jos suututtaa jatkuvasti tuo tilanne niin jotainhan täytyy muuttua. <3 Ootkos miettinyt jos pakkaisit pojan ja itsesi hetkeksi muualle ja ottaisitte iskään vähän etäisyyttä? Huomaiskohan se sitten kaivata perhettä ja ottaisi opikseen? Äh, oon niin harmissani sun puolesta. :( Voi kun vois sormia napsauttaa ja keksiä jonku ratkaisun tommoseen osa-aika isään.

      Poista

Kiitos kommentista! ♥