Kaksplus.fi

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Leo 9kk

Voi itku ja tiraus. Aika menee niin nopeasti. Leo ei oo enää kauaa vauva ja oikeastaan jos aika menee yhtään niin nopeasti kuin tähän mennessä niin ylihuomenna sille kasvaa varmaan jo amisviikset ja se pyytää rahaa eeässään. Mä en kestä! Milloin meidän vauvasta tuli näin iso?


Mulla on sylissäni iso pieni mies, joka nauraa kun se tökkää mua silmään, konttaa koiran kanssa yhtä matkaa ruokakupille ja sanoo äiti ("äääetti") paidan hihassa roikkuen. Leo heittää yläfemmat kun pyydetään pistämään vitoset ja rakastaa puhallella ilmapieruja äidin ja isin käsivarsiin. Leo pelkää kovia ääniä ja on alkanut jännittämään uusia ihmisiä. Erityisen jännittäviä on imurit, sodastream ja maidonvaahdotin. Mielenkiintoisia juttuja on vaunujen pyörät, pölypallot, kahvat, nupit ja johdot.

Uusimpia taitoja on musiikin mukana hytkyminen, pusujen antamine poskelle (suu apposen auki kuolavana valuen), pikkusohvalle kiipeäminen, huulten pärisyttäminen kädellä ja sormiruokailussa ollaan edetty ihan ammattitasolle. Pinsettiote sujuu mallikkaasti ja lattialta löydetään kaikista pienimmät roskat ja mielellään viedään ne sitten suuhun. Leo tykkäisi olla koko ajan jonkun lahkeessa kiinni (yleensä minun) ja sitten täytyy päästä kävelemään käsistä kiinni pitäen. 


Mielensäpahoittajan rooli on opeteltu, sillä Leo loukkaantuu herkästi jos joku juttu ei miellytä. Pahan mielen saa useimmiten unohtumaan lempileluilla kaukosäätimellä ja lusikalla sekä tietty äidin sylillä. Huumorintaju on yhtä loistava kuin vanhemmillaan - hauskimpia on pieruäänet ja naaman vääntely. Koviten kutittaa kaulan alta ja kyljistä ja eniten naurattaa kukkuu-leikit. Musiikki ja laulaminen on kivaa, vessanpöntön kansi on maailman paras rumpu ja laulavalle koiralle annetaan haleja. Kaikkea täytyy kokeilla ja paukuttaa - tietenkin. 

Yhdeksän kuukauden ikä toi mukanaan myös ekan hampaan, joka nyt törröttää yksinäisenä alhaalla pariaan odottaen. Kyllä niitä hampaita odotettiinkin. Jokaisen itkun ja surun syynä on viimeiset neljä kuukautta ollut hampaat satavarmasti! 


Haikeudella mietin mennyttä yhdeksää kuukautta, mutta oon myös pirun onnellinen siitä, että hermoja riipivistä koliikkikuukausista selvittiin ja Leo on kasvanut hienoksi, hauskaksi, taitavaksi ja niin hitsin ihanaksi isoksi pieneksi pojaksi. Isot märät kuolapusut!



10 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, että teidän poika on kyllä niin äärimmäisen suloinen ! :)

    VastaaPoista
  2. Meillä päivälleen saman ikäinen poika kuin Leo. Tätä ja aikaisempia postauksia lukiessa tuntuu ihan kun omasta pojasta lukisi :D samoja märkiä pusuja ja housuissa roikkumisia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! Kivaa, vauhdikasta viikonloppua teille :)

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu ja ihana Leo! <3 Aika kyllä menee ihan hurjaa vauhtia!! Meiän Islakin täyttää ens viikolla jo 3kk!! Whaat! Pitää tosiaan nauttia näistä hetkistä nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin menee. Ei vaan jaksa lopettaa sen ihmettelemistä! :o Ja vastahan Islakin syntyi, apua! <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥