Kaksplus.fi

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuosi 2015 äidin saappaissa

2015 -vuosi kun musta tuli aikuinen. No ei, huijasin. En mä mikään aikuinen ole vielä, vanhempi vain. Ipana äidin kengissä. Pikkuäiti, joka opettelee juttuja ja kompastelee ihan hiton isoissa saappaissa. En koskaan uskonut, että äidin saappaat voi ollakin näin suuret. Kuvittelin tietäväni mihin ryhdyin kun aloin vakaasti tartuttamaan vauvakuumetta mieheen, vaan voi kuinka väärässä olinkaan melkein kaikesta. Ei kukaan voi millään valmistautua siihen mitä vanhemmuus on; aivan hullua rakkautta. Painotan todellakin sanaa hullu. Miten esimerkiksi oman lapsen kakastakin osaa olla niin ylpeä? 

Vuoden 2015 onnellisin päivä oli 2.5 kun Leo parkaisi ensimmäisen kerran klo 15:01. Tuosta päivästä lähtien jokainen päivä on ollut tasapaksulla tavallaan jännittävä. Jokaisessa päivässä on jotain uutta ja sitä iloitsee ihan hassuista asioista. Kukkuu-leikkiä voisi jatkaa loputtomiin ja yhdessä nukutut päiväunet sekä vaunulenkit ovat arkea parhaimmillaan. 

Kuva Tanja Räsänen
Arki on ihanaa, mutta pienin hetkin se on myös kamalaa, hermoja kiristelevää ja rankkaa. Uskaltaakohan kaikki vanhemmat tunnustaa ajatelleensa joskus lapsen palauttamista? Leo on koetellut hermoja, parisuhdetta ja ajanut jaksamisen välillä ihan äärirajoille (hiton Cheek on pilannut ton sanan...). Leo on myös tehnyt meidän parisuhteen miljoona kertaa kestävämmäksi ja opettanut meille mitä on rakkaus. Mitään ei voi rakastaa niin ku omaa lasta. 

Äitiys on monen ihmisen työsarka yhdessä paketissa. Työ on rankkaa henkisesti ja fyysisesti ja se ei todellakaan lopu tekemällä. Arki on helposti yhdestä askareesta toiseen suoriutumista. Äitiys on silti parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut; aivan älyttömän palkitseva työ, jota on helppo tehdä 110 prosenttisesti sydän pakahtuen onnesta. 


Vanhemmuus on tuonut ihan uusia puolia esiin ja oon oppinut itsestäni todella paljon. En esimerkiksi olekaan mikään viilipytty. Vessareissut on pidentyneet huomattavasti sen myötä kun Leo syntyi. 5 minuutin hengähdyshetki vessaan lukittautuneena tekee ihmeitä. Vanhemmuuden myötä on tullut myös ihan pimeitä ajatuksia. Onneksi järki toimii vielä kohtalaisesti ja vierellä seisoo edelleen toinen vanhempi. Kahdella kohtalaisesti toimivalla järjellä varmaan kasvatetaan ihan kelpo kansalainen ja onnistunut yksilö. Välillä tosin mietitään miehen kanssa minkälainen vinksahtanut tyyppi Leosta kasvaa kun hullutellaan niin paljon. Perusnäky meidän kotona on kaksi omituisesti ääntelevää ilmassa pomppivaa vanhempaa yhden kikattavan muksun edessä.


Kuvittelin olevani valmis kasvattamaan lapsen. Todellisuudessa Leo on kasvattanut mua enemmän kuin kukaan ikinä. Äitiys onkin opettelemista ja harjoittelemista. Rutiinit on kehittyneet sitä mukaan kun arki rullaa. Mulle tuli myös yllätyksenä kuinka paljon pieniäkin asioita tarvitsee lapsen kanssa suunnitella. Oon oppinut taitavaksi organisoijaksi. Siitä tytöstä, jonka vaatehuoneen koko sisältö löytyi huoneen lattialta on kuoriutunut siivousintoilija. Siivous on nykyään yksi mun keino rentoutua ja rauhoittua. Raivosiivous on myös in. Hullua. Sotkua kuitenkin edelleen syntyy enemmän kuin kerkeän siivota.


2015 vuosi on ollut todella rankka ja opettavainen. Ennen kaikkea kuitenkin todella ihana ja täynnä rakkautta. Tuun varmasti muistelemaan tätä kaikkea vielä haikeudella. Vanhempainvapaakin lähentelee virallista loppuaan. Onneksi mulla ei oo kiire vielä kokopäivätöihin. 

11 kommenttia:

  1. Loistava teksti! :) Mäkin varmaan luulen liikaa tietäväni mitä vanhemmuus on mut toisaalta oon aatellu just noin että lapsi sit kyllä opettaa ;) Eihän nyt kukaan voi tietää etukäteen millainen se oma lapsi on. Musta on ihan parasta et lapsen kans voi heittäytyy lapselliseks ja hullutella huoletta! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, todellakin opettaa! :D Mut hyvähän se on niin. Kaikki perheen sisällä opettelee tuntemaan toisensa ja yhteiset tavat muodostuu ajan kanssa. :) On ihanaa olla lapsellinen!

      Poista
  2. Ihana postaus ja oot kyllä huikeen hieno äiti ♡ Oikein hyvää uuttavuotta teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sä myös! <3 Ihanaa uutta vuotta sinne kans :)

      Poista
  3. Olipas tämä ihana postaus.♥
    Äitiys on ihan parasta.♥

    VastaaPoista
  4. Muut äidit puhuivat minulle usein rakkaudestaan lapsiinsa. Siitä, että tunne on maailman voimakkain. Olin aina, että joo joo, blaa blaa blaa. Vähänpä tiesin! Jatkuvaa, pakahduttavaa rakkautta on elämä nykyään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! :) Sitä rakkauden määrää on kyllä ihan mahdoton tajuta ennen kuin on omia lapsia! Yhtäkkiä elämä on täynnä vaaran paikkoja, huolta ja aivan järjetöntä rakkautta. Sitä kun vois oman lapsen vuoksi tehdä ihan mitä vaan. <3

      Poista
  5. Ihana teksti <3
    tuo siivous on kyllä niin totta! Myönnän olleeni ennen kauhea suttupytty kunnes minusta on kuoriutunut kauhea siivousintoilija. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥