Kaksplus.fi

tiistai 19. tammikuuta 2016

Vauva & koira

Alma on nyt reilu 3-vuotias tiibetinspanieli prinsessa. Otin Alman yksinäisenä sinkkutyttönä. Kaipasin seuraa yksiööni enkä todellakaan halunnut sen olevan miehistä seuraa. Olin oikee miesvihaaja ja sitten tuo Leon isi ottikin haasteen vastaan ja asteli meidän kahden prinsessan elämään. Lähtipäs juttu nyt vähän sivuraiteille, no mut anyways Alma on sulostuttanut meidän elämää jo tovin harjoitusvauvana.



Alma on koulutettu just niin kun prinsessat yleensä. Mitä nyt voi kuvitella kun yksinäinen hellyydenkipeä tyttö ostaa itselleen seuraneidin. Alma sai aikanaan sellaista spessukohtelua, että nyt se kokeekin olevansa prinsessa. Se on tottunut saamaan haluamansa, se on oikea luupää ja koulutus on mennyt puoliksi ku kuuroille korville. 

Alma osaa kyllä kaikkea tosi tärkeää, kuten vilkuttaa, pyöriä ympäri kahdella tassulla, heittää highfivet ja hyppiä takatassuilla. Näitä kaikkia ja muitakin sirkuskoiran temppuja se tekee herkkujen toivossa, mutta ei kuitenkaan ala miellyttämään ketään jos ei satu sillä päällä olemaan. Esimerkiksi simppeli "tänne" käsky saattaa mennä kuuroille korville jos Almaa ei huvita liikkua. Well done Matleena, well done. Varsinainen koirakuiskaaja. 

Kun Leo tuli ekan kerran kotiin ei Alma ollut oikeastaan moksiskaan. Se oli kyllä vähän apea kun mun huomio ei ollutkaan enää jakamattomasti hänen. Alma osasi heti varoa Leoa ja kävi vain välillä vähän nuuskuttamassa korvaa. Nyt huomiota taas riittää ja vähän ylimääräistäkin kun Leo roikkuu menossa mukana.

Nykyään Leo ja Alma on ihan mahdottoman hauska kaksikko. Molemmat on hoksannut, että leikkiseuraa on saatavilla. Alma kiikuttaa Leolle lelujaan ja Leo heiluttelee niitä Alman kuonon edessä. Välillä leikki yltyy vetoleikiksi ja molemmat kiskovat samaa lelua. Toisinaan Leolle pitää muistuttaa, että koiran luut on vain koiran suuhun sopivia. Leo mielellään maiskuttelisi Almankin luut läpi. 

Tasan yhden kerran Alma on ärähtänyt Leolle ja se oli silloin kun Leo tavoitteli Alman ruokakupille. Kupissa oli Alman spessuherkkua eli Leon lihasoseen jämät. Mä karjasin sen verran kovaa, että toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi.

Alman on varmaan vähän vaikea vielä ymmärtää mihin lajiin Leo oikein nelinkontin kulkiessaan kuuluu ja kuka on laumassa ylempänä. No, sen koommin ei ole ollut hämminkiä. Pidänkin huolen siitä, että Alma saa syödä rauhassa ja Leo ei saa mennä silloin häiritsemään. Muutenhan Leo kulkee Alman karvoissa kiinni ja Alma vaan hiljaisesti hyväksyy tämän. 
Näistä tulee varmaan tosi hyvät kaverit kunhan Leokin tuosta vielä kasvaa ja oppii silittämisen taidon. Onneksi kaikki on mennyt näinkin hyvin näiden kahden kanssa. Alma onkin semmonen pehmolelulöllykkä, jolle kaikki huomio on hyvää huomiota.

Mitäs muiden vauvoille ja koirille kuuluu? Hyvä vai huono parivaljakko?

11 kommenttia:

  1. Meidän suomenlapinkoirauros oli 8kk, kun esikoinen syntyi. Alkuun koira rakasti vauvaa, vahti ja makasi lattialla AINA vieressä. Sitten vauva lähti liikkeelle, kasvoi ja keksi miten kivaa on "leikkiä" koiran kanssa juoksemalla sen perässä kun toinen menee karkuun. Vanhempien huomion saa myös varmasti kun repii koiraa karvoista, tönii tai läpsii. Kiusaa siis tavalla tai toisella. Parhaamme mukaan on aina opetettu ettei koiraa saa kiusata, satuttaa tai häiritä. Onneksi pahin vaihe on jo ohi (poika nyt 3v3kk). Ei niistä parhaita kavereita ainakaan vielä ole tullut, mutta antavat toistensa olla rauhassa. Uuden vauvan tultua, koira ei enää ole ollut niin kiinnostunut vauvasta kuin ensimmäisen kanssa oli, vaan ennemmin varmaan ajatellut että "voi ei, toinenkin vielä".
    Kiva että teillä on tähän asti mennyt lapsen ja koiran yhteiselo noin kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. o ou. Minkälainen vintiö tuosta Leostakin vielä kasvaa.. Alma tosin suhtautuu hännässä roikkumiseen tyynesti. Tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) toivottavasti tulevat toimeen!

      Poista
  2. mulla on helmikuus 4-vuotta täyttävä sekarotuinen (puolet tiibetinspanielia, 1/4perhoskoiraa ja 1/4schipperkeä) Isla joka on myös sellanenkin prinsessa ja välillä käskyt menee kuin kuuroille korville. Sekin osaa kyllä leikkiä kuollutta, pyöriä, istua ja antaa tassua yms mutta auta armias jos lenkillä tulee joku iso koira vastaan jolle pitää isotella...:D kun otettiin Isla, mun nuorin sisarus oli vähä alle kaksvuotias ja Islasta huomas heti että se reagoi Saraan ihan eri lailla kun muihin. Meitä isompia se puri sormiin pentuna ja hyppi ja pomppi päälle mut sit nuoremmalle ei tehny mitää tommasta kun vaistos että Sara on niin pieni. Nyt jos meille tulee kylään vauvoja niin Isla nuolasee kädestä muttei sillä lailla reagoi kummemmin. Suloisia kuvia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla ja kiitos! Taitaa olla vähän luonteessakin joillain pikkukoirilla toi luupäisyys :D joitain asioita ei vaan haluta oppia..

      Poista
  3. Eikä, Mikä söpöläinen varsinkin tossa vikan kollaasin oikeealakulma <3(+se sydänsilmähymiö)

    VastaaPoista
  4. Ihana tietää etten oo ainoa kenen koiraa ei aina huvita totella käskyjä ja tulla luokse :D Tietysti herkkupalan ollessa näköpiirissä tassu nousee sekunnin murto-osassa (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä juuri.. Tykkään ajatella, että syy löytyy koiran rodusta eikä suinkaan mun "koulutuksesta" :D

      Poista
  5. Ihanat!♡ Mun pitää varmaan jossain vaiheessa tehdä samanlainen postaus meidän parivaljakosta! :) Toistaiseksi ainakin on kavereita ja tulee hyvin toimeen!

    VastaaPoista
  6. Wii mitkä söpöläiset <3 Mieti miten ihanaa, että Leolla on ihan pienestä pitäen tollanen ihana kaveri ja niistä tulee varmasti tosi rakkaat toisilleen! Lilykin on usein prinsessa ja tekee mitä millonkin lystää ja varmasti siitä tulee mustis kun vauva hyppää taloon :D Silti ihanaa et niillä tulee olee toisensa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥