Kaksplus.fi

torstai 7. tammikuuta 2016

Mikä tuli yllätyksenä #2

Kirjoitin aikaisemmin siitä mikä tuli yllätyksenä raskausaikana. Sen voi lukea täältä. Seuraavaksi sitten ihmetyksiä synnytyksestä. Leon syntymä oli tietysti todella tunteellinen hetki. Kaikki se raskausajan odotus olikin yhtäkkiä sylissä. Synnytys oli kuitenkin niin elämää järisyttävä juttu, että eniten olin vaan ihan puulla päähän lyöty. Henkisesti siis. Fyysisesti olo oli ku jyrän alle jääneellä. Synnytyksen ihmeellisyyttä tai siitä aiheutunutta ihmetystä lisäsi pikku lääkepöllyt ja hirmuinen hormonimyrsky.



- Synnytys on tosi outo tilanne

Yhdeksän kuukauden pitkä odotus päättyy kivun ja eritteiden saattelemana maailman kauneimpaan asiaan - omaan lapseen. Mulla oli synnytykseen liittyen vain muutamia toiveita. Toivoin, että kaikki menee hyvin ja turvallisesti oc. Sanokaa vain pikkumaiseksi, mutta lisäks toivoin sormet ristissä, etten ähisisi kakkaa ennen vauvaa. Kaikki toiveet toteutui! ;)

Tilanteen outoutta lisäsi sopivasti jalkopään seinään lisätty peili, mikälie insinööri sen suunnitellut. Mies todella näki kaiken, vaikka olin aikaisemmin prepannut, että "navasta alaspäin EI katsota". Katsoi kuitenkin ja vieläkin minua rakastaa. Kaikessa luonnollisuudessaan kuvittelin, että se olis ollut miehelle aivan mieltä järkyttävä kokemus. Ihme ja kumma, oli kuulemma hieno kokemus.

- Kipu ei pääty synnytykseen

Siitä kivusta ei kuitenkaan enää välitä niin paljon kun on oma lapsi sylissä. Vauvan jälkeen istukkakin täytyy synnyttää. Useimmiten kätilö auttaa tässä painamalla vatsasta. Mulla tuli parit tikit ja niiden ompelu oli inhottavaa kun paikat oli nii hellinä.

Synnytyksen jälkeen mulla meni pari viikkoa ennen kuin pystyin istumaan kunnolla. Reipas kävely sattui varmaan vielä kolmannenkin viikon kohdalla. Kaikista inhottavinta on ne vessatouhut synnytyksen jälkeen. Kirveli hitokseen! Ei edes puhuta vauvantekohommista. Joka tapauksessa kyllä ne kivut silti kestää kun maailmassa on uusi tärkeä ihminen. 

- Synnytyksen jälkeen käytät vaippoja

No ei nyt ihan oikeita vaippoja, mutta ne sairaalan siteet on melkein saman kokoisia kun vastasyntynyt vauva. Turha silti ottaa mitään omia mukaan sinne, koska ne sairaalan vermeet on oikeesti hyviä. Sairaalan verkkomummopöksyt rules! Ei kerrota Jorville, mutta mä tyhjensin melkein kaiken irti lähtevän sairaalasta kotiutuessa, koska iski hätä. Koska veri! Ei mitkään tavan libresset auta siihen jälkivuotoon. Huhhuijaa. Taas yksi erite mainittu.

- Sen kaiken haluaa kokea uudestaan (tai mä ainakin)

Ihan hullua. Leon synnytys ei ollut mikään helppo. Olin kuoleman väsynyt. Ponnistusvaihe kesti pienen ikuisuuden, tai siltä se ainakin silloin tuntui ja mikään ei oo koskaan sattunut niin paljon. Ihan jäätävä kipu. Silti, vaikka ne kaikki kamaluudet on mulla edelleen hyvässä muistissa en malta odottaa, että joskus pääsen taas synnyttämään. Se oli niin älyttömän jännittävää ja ihanaa. Elämän paras päivä. ♥ (...raskaana olevat: synnytystä ei kuitenkaan missään nimessä kannata pelätä. Se kipu kestää vaan hetken ja mulla nyt sattui huono mäihä lääkkeiden vaikutuksen kanssa. Synnyttäminen on ihanaa, siis kamalan ihanaa!)


Onko teillä tullut yllätyksiä synnytyksissä / synnytyksen jälkeen? 

28 kommenttia:

  1. Synnytys on.♥
    Mulla jouduttiin vähän leikkaamaan välilihaa ensimmäisen synnytyksessä ja laitettiin siksi muutama tikki. Kahteen viikkoon en istunut..auts. Vessareissut onnistui kivuttomasti kun suihkutti samalla vettä. :D Muiden neljän synnytykset onkin sitten sujunut ilman mitään jälkiä ja olleet todella nopeita ja helppoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! ❤️ Iso auts! Kaikkea äidit ottaakin synnytyksessä vastaan. Toivottavasti mullakin joskus seuraava menee sit vähä kepeämmin. :)

      Poista
  2. En missään vaiheessa raskautta pelännyt synnytystä. Ajattelin, että se on mitä se on, ilman aiempaa kokemusta turha pelätä etukäteen. No sehän olikin sitten aika kamalaa :D Kipu järisyttävää ja vielä pari kuukautta sen jälkeenkin sanoin, ettei enää ikinä. Inhottavinta oli kuitenkin repeämän tulehtuminen (pahoittelut yksityiskohdista), joka iski siihen päälle ja kesti muutaman viikon. Nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin, en malta odottaa, että toivottavasti joskus saan kokea synnytyksen uudelleen. Aika masokistista, eikö ?:D Loppujen lopuksi, synnytys on äärimmäisen kaunis (kröhöm) ja tunteellinen asia. Meinaa aina herkistyä kun muistelee oman tyttären syntymää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts auts auts... Voin yrittää vaan kuvitella kuinka jäätävän kipeä se repeämä oli tulehtuneena kun se oli karsea jo ihan 'normaalinakin'. On siis kyllä tosi masokistista. Niinpä vaan yhteen päivään mahtuu niin paljon onnea, että sen kivun sietää uudestaankin. :D On ne niin <3

      Poista
  3. Voi vitsit mikä postaus. Toi ihan kananlihalle. Synnyty on ihan <3. Muistelen niin kaiholla synnytystä, vaikkakin kaikki edeltamainittu sisältyi siihen. Mutta se oli vain niin mahtavaa. Ja haluan kokea sen todellakin uudestaan :D Kaikki kivut ja muut unohtui nopeasti.

    Kauheinta mulla oli ehkä kuukausi synnytyksen jälkeen kestävä ummetus (josta tuli haavaumat - ai prkl) ja viikkoja synnytyksen jälkeen kävely (juoksemista ei voinut edes ajatella) sattui, tai oikeastaan kävelyn jälkeen kauheat kivut alapäässä.

    Mutta kaiken kaikkiaan. Ikävä sitä kaikkea :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että tykkäsit :) Kaikennäköistä sitä tuleekin synnytyksestä. Ei sitä jotenkin tajunnut, että synnytyksen jälkeen on ihan mahottomasti kaikkia kummallisiakin vaivoja. Onneksi ei tarvi turhan takia niitä vaivoja kestää :D <3

      Poista
  4. Kiitti Matu "vinkeistä". Tai siis, yritän valistaa itteäni hyvin synnytykseen. Tykkään mieluummin tietää mahdollisimman paljon etukäteen kuin että tulee kaikki yllätyksenä. Vaikka siis kyllä niitä yllätyksiä tietysti aina tulee, mikään synnytys kun ei ole samanlainen! Mä oon ihmetellyt sitä, etten oo kertaakaan ehtinyt vielä pelätä synnytystä. Mulla on sellanen fiilis, että bring it on haluun vauvani ulos :D Mut luulen että sit kun alkaa olla h-hetki lähellä, alkaa panikointi :|

    PS. tosta toosapeilistä en oo koskaan kuullut! Pitää varotella Thomia, se on kyllä sanonut ettei aio katsoa sinne alas mutta oon varma että kuitenkin kattoo varsinki jos on tollanen peili :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Hehee ooppa hyvä! Mulla oli ihan samanlainen olo koko raskauden, ei siis pelottanut yhtään. Eikä oikeastaan pelottanut synnytyksen aikanakaan. Ainoostaan vaan sit silloin ku oli iha kunnon kivut päällä ni olin ihan valmis luovuttamaan. Olin melko varma, etten saa sitä vauvaa yksinäni ponnistettua ulos ku oli niin väsynyt. Niin se vaan Leo sieltä silti tuli :'D Olipas kannustava kommentti... No mut, ei sitä synnytystä kannata pelätä. Kaikki menee omalla painollaan ja hengissä siitä selviää! Ja se palkinto on sen maratonin jälkeen ihan paras <3

      Poista
  5. Multa leikattiin kans väliliha, eikä siinä mitään, mut olin sen jälkeen niin kipee etten kotiuttamispäivän pystyn edes kääntymään sängyssä, että Joni joutui auttamaan että pystyin kääntymään. :( en pystynyt kävelemäänkään kunnolla viikkoon. Vaikka oli tuskaista voisin sen kokea uudestaan. :D mutta en raskautta :'D

    Mutta ne verkkohousut oli kyl niin parhaat et otin niitä muutamia kotiin ja tietty ne megasiteet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuuh... Hullun hommaa toi synnytys. :'D Verkkohousut oli aivan ihanat. Sit ku vielä se löllykkä ex-vauvamaha mahtu niiden sisään just mukavasti! Voi mitkä seksipöksyt <3

      Poista
  6. Ihana postaus! :) Voin oikeastaan allekirjoittaa jokaisen yllätyksen joista kirjoitit! Mulle oli yllätys etenkin se, että kuinka kipeä olin synnytyksen jälkeen..auts! Ja se, että vaipat ja sairaalan verkkomummopikkuhousut todellakin ruletti ja niitä lähti munkin matkaan kotiin useammat! :D Ja ne eritteet..tell me about it! Ja toden totta..synnytys oli mun kohdalla aivan kamala, mutta silti sen haluaa kokea uudestaan jossain vaiheessa! <3 Kivaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kiva ku tykkäsit :) Ihanaa viikonloppua (tai sitä mitä siitä nyt on jäljellä) sinnekin <3

      Poista
  7. Itse olin yllättynyt siitä miten paljon lapsivettä tulee ulos. Mulla vedet meni kotona ja laitoin ihan tavan pikkuhousun suojan. :'D Ei se pitäny mitään. Soitin pöntöltä käsin saikulle ja pyyhe haarukaissa menin sairaalaan. Olit sit varautunut siihen jälkivuotoon mitä ne neuvolassa olivat kertoneet "saattaa mennä useampi kuukausi". Mulla ei onneks vuotanu kun sen vajaan viikon. Minäkin pelkäsin sitä että kakit tulee synnyttäessä mutta ei onneksi niin käynyt. Suoli tyjentyi melkein heti sairaalaan päästyä oli tuskaa olla käyrällä kun oli niin kova hätä vessään. On se synnytys niin muistorikas kokemus. Pitäisi itsekkin kirjoittaa johonkin talteen synnytyskertomus niin voi verrate sitten tuleviin lapsiin jos niitä joskus tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi ei! No juu, ei kyllä mikään pikkuhousunsuoja sitä pidättele :'D Mulla meni vedet sairaalan sänkyyn ja sainkin sitten synnyttää siinä lammikossa. Eka oli mukavan lämmintä, mut samalla tavallahan siinä kävi kun lapsena pissas housuun - lopulta oli kylmä. :D Voi apua... Ihania muistoja :D <3

      Poista
  8. Mulle tuli yllätyksenä miten epi vei oikeesti kaiken kivun mennessään. Mua ei sattunut ponnistusvaihe yhtään, ei se että jouduttiin leikkaamaan eppari kun pimu tuli kaikkien yllätyksenä avotarjonnassa.

    Eniten ehkä yllätti se ettei mulle tullut mitään valtavaa rakkauden puskaa heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnekas! Hyvä ettei sattunut. :) Mulla ei enää epi vaikuttanut lopussa joten kyllä tuntu kaikki vähän liiankin hyvin. No, mutta loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin! Sama homma, ei sitä oikein heti osannut täysillä rakastaa. Oli vaan niin pihalla, että tämäkö on mun oma. :D Sepä taitaakin olla ihan normaalia, että puolin toisin tutustutaan ja se rakkauden määrä vain siitä sitten kasvaa. :)

      Poista
  9. Tosi hyvä postaus jälleen kerran! Itselleni tuli yllätyksenä kuinka sekaisin onnesta voi mennä - kliseistä, mutta totta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Meni kyllä sekaisin! Mä vollotin (ja itken edelleen) silloin koko ajan kun katsoi vaan toista. Miten onkin saanut aikaan jotain niin ihanaa! <3

      Poista
  10. Täälä kans jäi vain ihanat muistot synnytyksestä ja ei menny kauaa niin raskaudesta ja synnyttämisestä jo haaveili että koska seuraavan kerran, eli täälä vielä mennään synnyttämään, uskoisin että parikin kertaa ;)

    VastaaPoista
  11. Yllätyksiä vauva-ajasta on tullut monia.Ensinnäkin lapsellamme olikin huuli-ienhalkio. Aluksi kuinka ihanaa ja helppoa arki olikin vauvan kanssa vaikka halkiolapset erityislapsiksi luetaan kunnes operaatio ja sairaalajakso 4 kk iässä muutti kaiken. Nyt 3 kuukautta operaatiosta väsymyksestä rikki oleva äiti yrittää ainavain selvitä seuraavaan päivään ja viikonloppuun jotta isäihminen voi auttaa ja sen normi 4 tunnin sijaan äiti saakin nukkua 6 tuntia vuorokaudessa. Paha väsymys on jotain niin lamauttavaa. Harvoin käyn lukemassa blogeja koska niissä kerrotaan vain se pumpulipuoli. Kateellisena kuuntelen kun äidit valittaa joutuvan heräämään 3 kertaa yössä yli puolivuotiaan kanssa. Täällä 10 kertaa on hyvä yö, 15 kertaakin vielä tavallista.
    Harva äiti joutuu kantamaan päivät yöt kipeää lastaan 3 päivää nukkumatta, sen jälkeen pärjätä kuukaudesta toiseen neljän tunnin yöunilla. Toivon sydämestäni ettei kukaan muu joudu koskaan kokemaan samaa. Apuja ei ole saatavilla koska lapsi kelpuuttaa vain tissin, oli 2 päivää syömättä sairaalassa kun tissiä ei saanut. Ammattilaisetkaan eivät onnistuneet millään konstilla, tippa oli ainoa keino. Aika toivottavasti auttaa mutta koskaan enää ikinä ei uudestaan vauvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih. Kyllä tuli itselle pieni olo. Ensinnäkin upeaa, että sinnittelet. <3 En voi muuta kun ihmetellä sun sisua ja tarmoa. Teet kyllä jo enemmän kuin yhden tehoäidin työn siellä. Toivottavasti saat huilata edes välillä. Uskon, ettet varmaan halunnut tällä mitään apuja kerätä, mutta jos vaan asut jossain pk:lla tai lähettyvillä niin laita mulle s-postia niin mä tuun vaikka keittelemään sulle kahvia. Ihan siis jos itseäs huvittaa.

      Mun on todella vaikea kuvitella itseäni sun kenkiin kun välillä meidänkin perheen murheet tuntuu niin valtavilta. Voi kun mä aidosti toivon, että voisin auttaa sua jotenkin. Annan sulle (kirjoitettuna niin hölmön kuuloisen) virtuaalihalauksen ja toivon, että joku siellä päässä antaa sen sulle ihan oikeasti. Hurjan paljon voimia <3

      Poista
    2. Kiitos kauniista sanoista. Me asumme Pirkanmaalla niin välimatkaa löytyy mutta kiitos kuitenkin. Jo pieni välittäminen lämmittää. Näin unettomina öinä tsemppaan tai ehkä lohdutan itseäni ettei tämä voi kestää ikuisesti ja vuoden päästä on jo muisto vain. ;)

      Poista
    3. Näinpä! <3 asioilla on tapana järjestyä :)

      Poista
  12. Itselläni raskaus oli äärimäisen helppo. En kärsinyt mistään oireista ja olin kuin aurinko. Kun synnytys lopulta käynnistyi, oli supistuksia ensin tuskaiset kaksi päivää. Synnytyksestäkään ei jäänyt mitään traumoja vaikka lääkkeistä huolimatta jouduin synnyttämään luomuna. Kipujakaan ei pahemmin ollut jälkikäteen vaan jo kahden päivän päästä olin jo hyvin jalkeilla kävelemässä. Ainut mikä tuotti vähän tuskaa ja venytyksiä, oli kun nousi istumasta ylös jos olin siis istunut pitkän aikaa. Pari tikkiä sain, mutta nekin oli ns varmuuden vuoksi laitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, loistavaa, ihanaa, aurinkoa! <3 Luomusynnytys on kyllä hurjaa touhua! Mullakin oli lääkkeitä, muttei loppujen lopuksi auttaneet kipuihin. En kyllä osaa sanoa ekakertalaisena, että auttoiko ne ehkä jotain? Joka tapauksessa sattui niin, että taju meinas mennä. Vaikea sanoa mikä olis ollut kivun määrä kokonaan ilman lääkkeitä? Huhhuijaa! Hyvä, että toivuit noin hienosti :)

      Poista
  13. Mulle suurin yllätys oli synnytyksen helppous. Vedet meni, säännölliset supistukset, alle 2 tuntia sairaalassa ja alle 40 min salissa 8 minuutin ponnistusvaiheella ja täysiaikainen tyttö oli täällä. Koko homma kesti alle 6,5 tuntia ja salista kävelin itse osastolle. Pään syntyminen sattui mutta ei mitenkään älyttömästi ja ilokaasu oli ainoa kivunlievitys minkä ehdin saamaan. Oikeaan häpyhuuleen tuli pieni nirhauma ja siinä kaikki.
    Näitäkin siis oikeasti löytyy ;) mutta olen hyvin vakuuttunut että kaikki tekemäni etukäteistyö raskausaikana ja synnytyksessä tekivät siitä helpon. Otin siis todella paljon asioista selvää raskausaikana ja treenasin/venyttelin lantiota synnytystä varten viikolta 36 lähtien, h-hetkellä olin koko ajan pystyssä jotta painovoima auttaa vauvaa sekä kieltäydyin puoli-istuvasta synnytysasennosta ja synnytin kyljellään. Puoli-istuvassa asennossa repeämiä tulee helpommin koska mm. häntäluu ei pääse luonnollisesti tieltä pois vaan ahtauttaa synnytyskanavaa. Puoli-istuva asento on vain kätilöille ergonomisin.
    Jälkivuotokin kesti vajaa 2 viikkoa. Miinusyllätyksiä oli synnytyksen jälkeinen ummetus ja jo 7 viikon päästä alkaneet kuukautiset täysimetyksestä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh vau! Aika huippusuoritus! :) mulle jotenkin luonnollisin asento synnyttää oli puoli-istuva. Ei tosin kätilö mitään muuta siinä ehdottanutkaan, tai no en ainakaan muista. Seuraava sitten varmaan menee jo aivan eri tavalla :) Sulla meni kyllä mukavasti!

      Poista

Kiitos kommentista! ♥