Kaksplus.fi

perjantai 18. joulukuuta 2015

Luukku 18 / Mikä tuli yllätyksenä #1

Raskaus, synnytys ja vauva-aika on kaikki yhtä suurta mysteeriä mulle edelleen. Niin paljon tapahtuu pienessä ajassa. Keho muuttuu älyttömän paljon suhteellisen nopeassa ajassa. Esimerkiksi raskausaikana mä kerrytin painoa 20kg. Kyllä sellainen lisäpaino tuntuu. Kehon muutoksien lisäksi mieli käy vuoristorataa. Olenko oikeasti valmis vanhemmuuteen?

Ajattelin kerätä asioita ylös, jotka on tullut mulle jonkun verran yllätyksenä raskaudessa, synnytyksessä ja vauva-ajassa. Ekassa postauksessa raskausajan yllätykset. Ehkä näistä on jollekin jotain iloa tai sitten ei. En usko, että kukaan on valmis vanhemmuuteen täysin. Se osaa yllättää vaikka siihen olisi kaikin keinoin valmistunutkin. 


Kuva ©Tanja Räsänen

 Raskausajan hormonit voi oikeesti tehdä susta vähän hullun

Mä oon aina ennen suhtautunut vähän huumorilla siihen, että raskausaikana kaikkeen syynä on  muka hormonit. Siinä vaiheessa kun olin jo toisen kerran heittäytynyt eteisen lattialle kiukuttelemaan kun en löytänyt oikeaa pipoa niin tajusin, et joku on nyt vialla. Käyttäydyin raskausaikana melkoisen huonosti. Kiukuttelin miehelle ja saivatpa muutamat työkaveritkin tuta nahoissaan raskausajan raivon.

Olin kuin lapsi pahimmassa uhmaiässä. Hermostuin mitättömistä asioista, suutuin jos kaukosäädin ei toiminut, heittelin vaatteita pitkin kämppää kun mikään niistä ei mahtunut päälle, itkin vaikken itse edes tiennyt miksi ja samalla sekunnilla itkun kanssa saatoin purskahtaa nauruun. Vika kolmannes alkoi taas olla vähän seesteisempää aikaa. Mitä nyt valitin kokoajan kaikesta mahdollisesta, mutta en ainakaan kiukutellut. 

Kuva ©Tanja Räsänen

Raskaana himoaa kummallisia juttuja

Mä himoitsin lunta ja perunajauhoa. Perunajauhoa kun maistoin niin se himo meni aika nopeaa ohi... Kasvatin vauvamahaa ja peffaa spesiaalilla dieetillä johon kuului ranskalaiset, majoneesi ja cocacola. Voi terve(ys)!

Raskausajan hehkua on vaikea havaita itse

Kun olo on turvonnut, pahoinvoiva ja vatsa tuntuu olevan kokoajan tiellä on tosi vaikea huomata peilistä minkäänlaista "hehkua". Nyt näin jälkikäteen oon varma, että se on sellainen asia jota ei vaan silloin huomaa itse. Muut kyllä huomaa sen onnen ja ihanan vauvamahan. Sekös ottaa päähän kun joku mainitsee sun näyttävän upealta. Miksei sitten tunnu siltä? Jälkikäteen kuvia katsoessa voit huomata sen itsekin. Et näekään turvonnutta valasta vaan kauniin ja onnellisen naisen jolla on ihanan pyöreä maha. Näin ainakin mun tapauksessa kävi.  En silti sano, ettäkö raskausaikana pitäisi voida huonosti ja tuntea olonsa epämukavaksi. Mulla vaan oli huono mäihä kaikkien olojen suhteen. Kaivelin vanhoja postauksia ja tässä yksi 31+6 olotilasta.

Kuva ©Tanja Räsänen

Masuikävä (on kamala sana) mutta ihan todellinen asia

Olin raskausaikana varma, että sitä vatsaa ei missään tapauksessa tule ikävä. Olo oli niin epämukava ja avuton. Ihan niin kun kilpikonna kilvelleen käännettynä. Yritäpä ison vatsan kanssa sitoa kengännauhoja. Se on urheilusuoritus. No mutta toisin kävi. Ottaisin sen ihanan vauvamasun takaisin vaikka heti jos kokeiluun saisi. Toiselle kierrokselle ei olla kuitenkaan ihan vielä valmiita. Masuikävä on mun mielestä ihan ällösöpö sana, mutta se kyllä tiivistää sen tunteen hyvin. Ällösöpön kova masukaipuu!

Raskausaikana koin olevani yksinäinen

Kirjoitin tästä itse asiassa aikanaan postauksen. Raskausaikana ei ihan selkeästi kuulu mihinkään porukkaan, varsinkaan jos ympärillä ei oo muita odottajia tai ystävillä ei juuri ole lapsia. Näin paljon kavereita raskaana ollessa, mutta olo oli kyllä silti todella ulkopuolinen. Kun muut lähti bailaamaan niin sitä jäi itse sohvan nurkkaan kyhjöttämään. (Tosin ekalla kolmanneksella jaksoin vielä juosta muiden mukana.) Vaikka viihdyin ihan hyvin siellä sohvalla niin kyllä se silti oli vähän yksinäinen paikka kun ei ollut ketään toista samassa tilanteessa siinä kaverina.

Aloin juttelemaan jossain vauvafoorumilla muiden odottavien kanssa. Ryhmästä tulikin oikea henkireikä ja nyt meitä on noin kuutisenkymmentä äitiä ympäri Suomea ja kaikilla saman ikäiset lapset. Jutellaan päivittäin Facebookissa ja järjestetään tapaamisia. Ei ole mitään asiaa mitä ei voisi siellä ryhmässä kysyä. Blogista tuli myös tosi tärkeä raskausaikana.

Nyt kun Leo on syntynyt ja kuuluu ihan oikeasti jo siihen äitiporukkaankin niin ei kyllä ole yhtään yksinäistä tuntia tässä elämässä. Leo on aina seurana ja uusia ystäviä on tullut niin paljon, että voi onnea! Blogin myötä oon tavannut myös ihania bloggaavia äitejä ihan livenäkin. Pusut kaikille uusille äitiystäville. <3

Kuulostaako tutuilta asioilta? Mikä teidät yllätti raskausajassa?

p.s En voi uskoa, että noita kuvia ottaessa mun olo oli niin tukala ja epämukava. Viikkoja oli silloin 30+0. En tykännyt peilikuvasta ollenkaan. Perhana mähän oon ihanan näköinen noissa! Masumasumasu! <3

13 kommenttia:

  1. Mulla oli aivan sama juttu,en tykännyt peilikuvasta ollenkaan Helmin aikana mutta Henniä odottaessa rakastin sitä pyöreää vatsaa, se niin kuului siihen! :D Ja sä olet kyllä näyttävä tapaus ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 mä luulen kans, että sitten joskus seuraavaa odottaessa sitä mahaa osaa rakastaa enemmän ja ehkä asennoitua koko hommaan paremmin :D

      Poista
  2. Nojep, mikä siinä on että omasta masusta ei tykkää kun taas kaikkien muiden raskausvatsat näyttää niin kauniilta. Mulla menee mieli ihan ristiin että joskus tykkään ja joskus en. Nyt ehkä enemmän oon alkanut tykkään koska tää on jo niin selvä tapaus ja on ihan ookoo näyttää "plösöltä" :DD Ja mäkin koen ajoittain että oon yksin tän masun ja odotuksen ja vaivojen kanssa, kun eihän kukaan muu tiedä miltä se musta oikeesti tuntuu. Mut vitsit sulla oli kaunis masu ♡ Jospa mäki uskaltaisin laittaa masupostausta blogiin kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluun nähä sun masun! Se on varmaan ihana <3 etkä sä mikään plösö oo ku varmasti niin kaunis. Mut nää on niit näitä...Ei se sun olo välttämättä puhu sen puolesta :D

      Poista
    2. Nii ja et oo yksin ku sul on mut! Määää tiiän!!

      Poista
  3. Hih, mulla ei ole ollut vieläkään masuikävää :D
    Oonko jotenkin poikkeus? :D

    Mutta pian mekin nähään! Puss!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla kyllä johonkin pieneen prosenttiin kuuluva :D ehkä sekin suvun joskus iskee? Tai sit ei, kuka tietää :D kiva nähdä! <3

      Poista
  4. Ihana postaus! ♡ Ja ihan totta..aivan ihanalta näytät noissa kuvissa! :)

    VastaaPoista
  5. Siis aivan ihastuttavia kuvia, olet niin kaunis odottaja.♥
    Mulla tulee varmasti olemaan ikuinen masuikävä, mä vaan rakastan vauvamahaa ja raskausaikaa. Kirpaisee ja pahasti, kun en saa sitä enää kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Hassua miten olo ei tuolloin ollut yhtään kaunis.. Mutta on tuo upea masu! <3 no niin se on kyllä tylsää. :( Onneksi täällä blogeissa ym pääsee seuraamaan muiden raskauksia. Mä ainakin jännitän aina muiden puolesta, vaikka tietty eihän se sama oo ollenkaan ku oma..

      Poista
  6. Itku tuli! Oih, masuikävä! <3 Mullekin se on todellista... :')

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥