Kaksplus.fi

maanantai 23. marraskuuta 2015

Minäminäminä

Minä ite. Minäminäminä. Mä tahdon. Mä en tahdokaan. Mutku, entä minä? Antakaa kun minäkin! Minä!

Meille on saapunut uhma. Nimittäin äitiuhma. Mä haluaisin heittäytyä lattialle kitisemään ja huutaa, että minäkin tahdon! Minä tahdon kaiken ja enemmän! Mä tahdon ihan ite eka ja ihan ite vielä vikanakin. Ihan ite mä ja ei kukaan muu.

Heräsin aamulla aivan liian vähien unien jälkeen siihen kun Leo läpsäytti kätensä mun naamalle ja hymyili ku naantalin aurinko. Ei pystyis herää, mutta on vaan pakko, koska en minä vaan hän. On se ihana, mutta olisi myös ihanaa kun joku aamu saisikin nukkua ihan niin pitkään kun huvittaa. Sitten ei keittäiskään puuroa vaan söis vaikka croissantteja. Kahvi kuumana eikä yhtään ruoantähteiden siivousta lattialta. Vessaankin menisin ihan yksin. Laittautuisin ajan kanssa, koska minä ihan ite tykkään tehdä niin. Sitten laittaisinkin jalkaan korot enkä niitä käytännöllisiä tennareita. Lähtisin shoppailemaan ja ostaisinkin jotain mulle ihan itelle enkä sittenkään yhtään lastenvaatteita. 

Aloin tänään miettimään, että milloinkas mä oon viimeksi ollut ihan yksin jossain? Salillakaan en oo käynyt nyt yli kuukauteen, koska meidän perheen aikataulut ei oo nyt vaan joustanut siihen. Toisaalta mun sisäinen pieni sohvaperuna ei oo yrittänyt ihan täysillä päästäkään sinne. Tulin lopputulokseen, että viimeks oon ollut yksin lokakuun alussa kun kävin hammaslääkärissä. Lasketaanko sitä? Ei se ainakaan kivaa ollut. En laske omaksi ajaksi myöskään sitä kun kävin eilen illalla yksin lähikaupassa. Reissuun meni 10 minuuttia. Kai mä nyt vähän enemmän ansaitsen ihan itselleni? Toisaalta oon kyllä ollut lokakuussa ilman Leoa jonkun hetken, en kuitenkaan ihan yksinäni.

En myöskään laske omaksi ajaksi, ainakaan sataprossasesti, sitä aikaa kun Leo on mennyt nukkumaan. Sitä pitää kuitenkin olla päivystysvuorossa koko ajan. Ei pysty ihan kybällä keskittymään siihen omaan napaan tai omiin juttuihin. Varsinkin kun Leo on nykyään tosi levoton nukkumaan alkuillasta. Ei voi pistää mitään off nappia alas tässä elämässä. 

Kirjoitin just vähän aika sitten siitä kuinka ihanaa meidän tasapaksu arki on. Ja siis onhan se edelleenkin! Mulla on nyt vaan ehkä joku äitikriisi. Haluaisin olla ihan minä ite just niin ku minä ite haluan olla. Toisaalta en oikein tiedä edes kuka mä nykyään oon? Äiti, tietenkin. Ystävä? No sitäkin. Puoliso? Se isin hyvä kämppäkaveri ainakin. Mitä muuta mä oon ja mistä asioista mun nykyään kuuluisi tykätä? Matu on hukkunut. Onko kukaan nähnyt?

Äitiys on paras juttu ikinä, mutta pitäisi varmaan ottaa nyt aikaa ihan vaan itelle myös. Vaikka kuinka mä haaveilen siitä, että tekisin asiat toisin, niin ku esimerkiksi ostaisin kaupasta jotain itelleni, niin voin sanoa että nevö gonna happen! Kyllähän sitä nyt ollaan niin äitiä, ettei taideta muuksi muuttua. ;) Eikä kyllä tarvitsekaan.

Onko muiden vauvat olleet identiteettivarkaita? Kuka sä olet nykyään? Äiti ja...?

Joulukorttikuvauksen lopputulos. Ei taideta lähettää kortteja... Heh

8 kommenttia:

  1. niiiin tuttua! tää on mulle ainakin kriisi numero yksi aika usein! kuka minä olen? :D tsemppiä! olet kuitenkin paras juuri sinä olitpa sitten sillä hetkellä äiti tai matu tai ystävä tai puoliso :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu <3 mut niin se taitaa ollakin!

      Poista
  2. I feel you ♥ Kyllä se vaan hyvää tekis, kun säännöllisesti sais aikaa ihan vaan itselleen. Ja mä komppaan ainaki tota nukkumista aamulla niin pitkään ku jaksais ja sais syödä aamupalan rauhassa! :D Ja just jotain croissantteja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Onneksi niiden ei tarvi olla mitään kovin ihmeellisiä juttuja, että taas jaksaa puksuttaa arkea eteenpäin. :)

      Poista
  3. Täälä kans yks kadonnut! :-D ihanaa toki käydä töissä, ilman lasta. Mutta missäs se oma-aika on? Kumma kun tuo mies laskaa jotta mun työnteko on vapaata kun taas hänen työnteko ei ole, vaan siihen päälle tarvis vapaata... Ihan ei menny mun logiikalla läpi :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tähän voi muuta sanoa kun, että miehet! :D Kyllä ne omat ihan pienetkin lapsettomat hetket tekee ihmeitä!

      Poista
  4. Haha, tuttuja fiiliksiä :D Mun on pakko saada välillä omaa aikaa, laittautua rauhassa tai syödä hitaasti. Onneksi se onnistuu tarpeeksi usein, niin perusarkikin on ja pysyy ihanana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just! Ei tarvi mitään kauheen ihmeellistä, niin tuntuu taas "omalta itseltä". :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥