Kaksplus.fi

tiistai 17. marraskuuta 2015

Juuri sopivan täydellinen poika

Oli elokuinen päivä kun tulit elämäämme. Olit vain kaksi viivaa, mutta silti jo niin merkittävä. Mullistit maailmani ja valloitit mieleni. Tietysti, isäsi myös.

Olit uudestaan ja uudestaan kaksi viivaa. En uskonut. Menin lääkäriin jonka jälkeen aloin uskomaan. Ihan totta se on. Olet tulossa. 

Pian istuimme sairaalan käytävällä isäsi kanssa ja odotimme. Odotimme tietoa siitä, että kaikki on hyvin. Onnen kyyneleet. Meille on tulossa terve poika. Kaksi kättä, kaksi jalkaa ja juuri sopivan täydellinen. 

Isäsi ihmetteli vaatekasoja ja pieniä pyykkikuormia joita kannoin kotiimme silloin kun olit vielä vatsassani. Minä selitin, "kyllä me tarvitsemme nämä". Isäsi myöntyi. Äiti on aina oikeassa.

Olit vielä pikkuruinen ihmisen alku kun jo kokosimme sänkysi odottamaan. Petasin sängyn ja huokaisin. Odotus on niin pitkä. 

Minun piti käydä koulua, mutta päätit toisin. Aivan kuin olisit jo kertonut "äiti, lepää nyt." ja minä lepäsin.

Lepäsin kunnes tuli toukokuu. Olin jo niin väsynyt odottamaan. Toukokuisena iltana lähetin isällesi viestin jossa kerroin epäilykseni. Uskon, että nyt se tapahtuu. Ja niin sinä tulit. 

Sinä mullistit maailmani sinä toukokuisena päivänä kun vihdoin synnyit. Minuuttia yli kello kolmen. Kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. 3300 grammaa puhdasta rakkautta. Elämän ihme ja vain puolimetrinen. Miten noin pieni voi olla niin suuri?

Sinä mullistat elämäni joka päivä uudestaan. Olet niin ihmeellinen, kaunis pieni ihminen. Joka päivä ihmettelen miten olemme saaneet isäsi kanssa jotain noin ihanaa aikaan. 

Laitoit isäsi ja minut koville ensimmäisinä kuukausina, mutta tarkoituksesi olikin vain hyvä. Olemme vahvempia kuin koskaan. 

Nyt olet onnellinen ja aurinkoinen poika. Puolivuotias ja niin etevä. Äidin ja isin ilopallo, niin kuin sinua kutsumme. 

Rakastan nyt ja aina. 




20 kommenttia:

  1. ai kauheeta, pitäis varmaan nukkua enemmän kun luin ensin että äidin ja isin ilmapallo...(toisaalta mua kutsuttiin pienenä pulleropalleroksi :D) ihania ajatuksia! kamalaa miten nopeesti aika lentää näiden pienten kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, no miksei ilmapallokin :D Sanopas muuta, pulleropallero :D <3

      Poista
  2. ❤ ihana! On tää kyl vaan niin jänskää aikaa. Toisaalta viel niin utopistista mut onneks toi potkimalla on alkanu ilmottaa itsestään ☺

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu <3 Niin paljon mahtuu puoleen vuoteen pienen ihmisen kanssa, ja kun aikaa kuluu niin osaa tosiaan ajatella jo ihan eri tavalla niistä alun rankemmista vaiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Puoli vuotta on mennyt tosi nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että syntymästä olisi jo pieni ikuisuus.

      Poista
  4. Ihana kirjoitus! Voin samaistua monilta osin fiiliksiin. Meillä on niin samanikäiset pienokaiset tietysti.

    Laitoin sinulle 11 kysymystä haasteen blogissani. Olisi kiva lukea vastauksesi kysymyksiini :) http://ilopiikki.blogspot.fi/2015/11/11-kysymysta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja kiitos haasteesta, tulenpa kurkkimaan :)

      Poista
  5. Moi ! Mulla olis sulle blogihaaste omassa blogissani. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa :)
    janinacharlotta.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tietty kiinnostaa :) Näitä taitaakin olla jo pari vai kolme mulle laitettu? Mutta joo vastailen! Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥