Kaksplus.fi

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Väsyneenä maailma on niin suuri


Leolla on nyt menossa joku päikkäritön vaihe. Mistä lie sitten johtuu; kasvusta, hampaista vai siitä, että maailma on nyt kerta kaikkiaan niin hieno ettei sen ohi voi nukkua. Muuttoon yhdistettynä tämä päikkärittömyys on jonkin verran rankkaa. Olisi paljon tehtävää, mutta tuntuu että mun päivät menee vain Leoa nukuttaessa. Leo nukahtaa puoleksi tunniksi ja herää kiukkuisena ku pieni ampiainen. Sitten saakin taas nukuttaa kun maailma ketuttaa väsynyttä Leoa. 

Nukuttamisen kanssa oon koittanut jo aikalailla kaikenlaiset kikat ja paikat. Yöt on onneksi nyt vähän rauhottunut (kop kop vaan) ja yöllä valvominen vähentynyt. Joku neljän kuukauden hulina meillä on kyllä menossa. Jos jotain oon vauvoista oppinut on se, että samalla hetkellä kun uskaltaa todeta kaiken menevän mallikkaasti ja oppikirjojen mukaan, kääntyy kelkka ja kaikki meneekin ihan toisella tavalla. Vauvoilla on myös joku ihmeen tapa kiukuta silloin kun äiti on juuri päässyt kehumasta rauhallista kullannuppua tai päinvastoin. Ehkä vauvat tällä osoittaa, että maailma todellakin pyörii heidän ympärillään? Turha äitien on yrittää ennustaa tulevaa saati luottaa pysyvyyteen. Vauvat määrää kaapin paikan ja mikään ei vauva-arjessa ole pysyvää. No paitsi rakkaus. 

Juttu lähti nyt vähän sivuraiteille kun mun piti kertoa teille mun väsymyksestä ja pimahduksesta. Tosiaan mies on ollut paljon töissä tällä viikolla, ollaan käytännössä heitetty vaan toisillemme yläfemmat kun se poistuu taas töihin. Ollaan oltu paljon kaksistaan Leon kanssa. Toissapäivänä mulla sitten pimahti ihan totaalisesti. Leo ei nukkunut yöllä eikä suostunut nukahtamaan päiväunillekaan. Me oltiin molemmat todella väsyneitä. Enkä tietysti ollut syönyt just mitään. Väsynyt ja nälkäinen nainen = huono juttu. Muuttofirma oli tulossa hakemaan laatikoita ja olohuoneessa notkuva laatikkopino ei todellakaan ollut valmis noudettavaksi. 

Tilanne eteni siis jotenkin näin: Leo itkeskeli vaunuissa (yritin nukuttaa sinne), mä itkin samalla kun yhdellä kädellä yritin veivata vaunuja ja siinä kaiken huudon keskellä tyhjensin muuttolaatikoita kirjaimellisesti kippaamalla niiden sisällön lattialle. Lähettelin vihaisia viestejä miehelle, joka ei voinut tilanteelle mitään töistä käsin. Ai miksi suuri osa avioeroista tapahtuu perheissä joissa on alle 3-vuotiaita lapsia? Minä tiedän. Juuri sen takia, että väsyneenä pienet asiat saavat valtavat mittasuhteet. Kun hoidettavat asiat kasaantuu liian korkeaksi pinoksi on väistämätöntä, että se pino vielä kaatuu väsyneen vanhemman niskaan ja aiheuttaa itkun. Näin. No soitin äidilleni, joka tuli auttamaan ja lopulta Leokin nukahti. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. 

Ehkä mä yritän tällä mun tarinallani muistuttaa, että apua kannattaa pyytää silloin kun sitä tarvitsee, ehkä myös silloin kun sitä ei edes tarvitse.  Lisäksi kannattaa pysyä kiinni siinä rakastamassaan puolisossa, vaikka väsyneenä pelkästään sen naama saisi savun nousemaan korvista. Asiat on aina paremmin aamulla. Voin melkein luvata sen. Niin oli nytkin. 

P.s Leo nukkuu nyt kun kirjoitan tätä kännykällä. Siksi myös tylsä kuvaton postaus.

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta! :D Meillä mies ei ole vielä vauvan syntymän jälkeen pitänyt ollenkaan lomaa, joten kyllä äiti on välillä väsynyt ja kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Huh..kuulostaa rankalta tehdä muuttoa vauva-arjen keskellä. Tsemppiä siihen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin uskon! Vaikka se lapsi on niin rakas niin kyllä sitä välillä kaipaa hetken ihan yksinäänkin. Ihan vaikka sen ruokakauppareissun :D tsemppiä teillekin! <3

      Poista
  2. Täällä myös pian 4kk täyttävän vauvan äiti! Ja voi kun kuulostaa tutulta :D "ihanaa" että löytyy kohtalotovereitakin! Meidän kullannuppu on nukkunut päiväunia huonosti jo lähes kuukauden. Tää maailmaan herääminen tapahtui siis jo siinä 3kk tienoilla; kaikki ympäröivä rupes kiinnostamaan ja opittiin paljon uusia asioita. Kun aiemmin nukahti melkein mihin vaan millon vaan, nyt joutuu tekemään kaikkensa että nukahtais, meillä yleensä vaunuihin kun niitä vaan jaksaa heijata. Yöt nukkuu hyvin, jos päivällä on nukkunut hyvin ja jos taas huonosti, heijastuu se myös yöhön. Välillä on niitä päiviä kun nukkuu päiväunia yhteensä 4-5 tuntia, välillä mennään kolmella tunnilla ja kitistään jo heti herättyä :D voi tätä vauva-arjen ihanuutta!
    Voimia sinne, et todellakaan ole ainut väsynyt äiti. :) Tämäkin on vaan onneksi ohimenevä vaihe, mitä oon yrittäny päivittäin itelleni muistutella vaikka se välillä vaikeaa onkin muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit; voi ihanuutta ;D Ja tosiaan, onneksi tää on vaan vaihe eikä todennäköisesti kestä kamalan kauaa. Meillä ainakin jo tänään nukuttu yhdet pitkät päiväunet, wuhuu! Eiköhän tämä tästä helpotu ja siellä myös :) Tsempit! <3

      Poista
  3. Vauva-aika sai kyllä välistä ihan superväsyneeksi! Muistan itsekin nuo neljän kuukauden "mie nukun nyt vaan vartin miljoonatta kertaa putkeen"-hetket ja sen nukutustaistelun,jotka hyvin usein aiheuttivat kyynelkanavien tehokkaan avautumisen. Pillitettiin kilpaa,kunnes sain ittäni niskasta kiinni ja rauhotettua tilanteen. Mutta siinä hetkessä se kaikki tuntui välistä niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Väsymys <\3 mutta jos yhtään lohduttaa,niiin Leolla on ilmeisesti myös vaan vaihe päällä ja kohta alkaa taas uni maistumaan eri tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihanasta kommentista! <3 Kyllähän tää varmasti pian helpottaa ja lohduttavaa on todellakin tietää, että nää samat asiat pyörii lähes kaikkien vauva-arjessa. :)

      Poista
  4. Joskus sitä vaan kiehahtaa yli ja varmasti kaikille on niin joskus käynyt. Onneksi sait äitisi avuksi pahassa tilanteessa.

    P.S. Sulle on haaste mun blogissa, jos ehdit osallistua! :)

    VastaaPoista
  5. <3 Hei tsemiä <3 Muistelen kans että meidän vauvoilla on myös ollut siinä 4-5kk vanahana tommosia hulinakausia jolloin nukkuminen on ollut tosi levotonta. Tietoisuus ympäröivästä maailmasta lisääntyy ja motoriikka yms :)
    Hienoa kuulla että saat apua tarvittaessa <3

    VastaaPoista
  6. Mä niiiin ymmärrän sua! Meillä tuommoinen en nuku päikkäreitä -vaihe alkoi 3kk iässä ja kesti KAKSI KUUKAUTTA! Oli just tollasta 30-45min kerrallaan ja kiukkuakiukkua!! Meinasin pimahtaa! Liikkuvat vaunut oli pitkään ainoa vaihtoehto. Sitten tuli hampaat ja homma helpotti. Ootko kurkannu ikeniä? Tsemppiä! <3 t.pienen typyn äippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! No teillähän jatkui pitkään (tai no toisaalta pidemmän päälle, onhan se 2kk aika lyhyt aika, mutta väsymyksen kanssa tuntuu ikuisuudelta...). Leolla menee kovasti käsi suuhun ja hankaa ikeniä, niin kyllä sieltä taitaa jotain olla tulossa! :D

      Poista

Kiitos kommentista! ♥