Kaksplus.fi

torstai 27. elokuuta 2015

Ammattina äiti

Äitiys on ehdottomasti maailman vaikein ammatti. Pitää olla osaamista monesta asiasta. Jos et osaa niin ainakin pitää näyttää osaavalta ja välillä osata tunnustaa osaamattomuutesi. Pitää olla herkkä ja vahva samaan aikaan. Pitää osata sanoittaa toisen tunteita, tunnistaa omat tunteensa ja välillä myöntää, ettei oikein edes tiedä miksi itkee. Täytyy kyetä tekemään montaa asiaa samaan aikaan, hallinnoimaan kaaosta sekä ennakoimaan tulevaa. 

Työyhteisö äideillä on haastava. Pomo keksii aina uusia itkun aiheita ja tapoja haastaa. Toisaalta rakkaussuhde pomoon kumoaa kaikki vääryydet mitä työpäivien aikana sattuu. Työajat ovat hyvinkin tiukat, toisaalta jonkin verran myös liukuvat. Töitä saisi oikeastaan olla koko ajan tekemässä. Tämä työ ei todellakaan tekemällä lopu. Päivien rytmiä on joskus vaikea tietää ennalta. Taukoja ei pidetä omaehtoisesti vaan kaikki riippuu pomostasi. Välillä tuntuu, että pomon mielialaan vaikuttaa niin tuulen suunta, kuun asento kuin myös henkimaailman mielipide. 

Palkkaa ei todellakaan tässä ammatissa voi laskea rahana. Ollaan etuoikeutettuja kun saadaan Suomessa äitiyspäivärahaa, vaan ei se silti yksinään riitä lasta kasvattamaan. Valuuttana liikkuu parhaiten onnen hetket, uudet kokemukset ja käsittämätön rakkaus. Toisaalta ei se lisäraha koskaan pahitteeksi olisi, ainakaan meidän opiskelevaan lapsiperheeseen. Mun mielestä pienituloisuus on silti asennekysymys. Ilmankin rahaa voi tehdä paljon kivaa. 

Äiti-kollegat osaa olla vaikeita työkavereita ja niitä kaikkia ei voi millään miellyttää. Äitiystäviä saa helposti, mutta äitien arvostelun kohteeksi on myös helppo joutua haluamattaankin. Onneksi yleensä jokainen äiti tuntee oman lapsensa parhaiten ja toimii lapsensa parhaan mukaisesti. Toisaalta silti on aina joku, joka tietää paremmin ainakin omasta mielestään. On helppo puhua ja jakaa kaikkitietämystään kun ei tiedä koko tarinaa. (Myönnän, että oon itsekin syyllistynyt tähän.)

Äiti-kollegat ovat jakautuneen moneen eri leiriin. On luomuäitejä, tiukkiksia, hälläväliä-äitejä, äityleitä, pullan tuoksuisia äitejä, suurtalousäitejä jne jne... Oikeastaan jokaisesta asiasta voidaan äiti-kollegat jakaa eri piireihin. Siinä missä yksi tykkää kantoliinoista toinen vannoo manducan nimeen. Joku rokottaa, toinen käyttää luontaistuotteita, yks heittelee idunvarsia ilmaan lausuen samalla taikasanoja ja joku kieltäytyy rokotteista kokonaan. Joskus on vaikea löytää paikkaansa oikeaan leiriin. Mutta ei kai sitä tarvitsekaan mustavalkoisesti kuulua mihinkään yhteen ja ainoaan joukkoon. 

Ite oon henkeen ja vereen vain sitä mieltä, että haluan olla hyvä äiti. Ehkä mä oon semmonen "go with the flow" äiti. Päivä kerrallaan ja murehtimatta huomista. 

Onko teillä jotain minkä nimeen äiteinä vannotte? Onko löytynyt oma "äitilokero"?


15 kommenttia:

  1. Ai että oli hyvä postaus! :)

    Mulla on nyt viiden viikon ikäinen poika ja oma äitiyteni on vasta muotoutumassa. Toisena hetkenä olen maailman rakastavin, onnellisin ja iloisin äiti. Toisena hetkenä täynnä huolta oleva ja vauvan mahakipuitkuun totaalisen väsynyt äiti. Tällä hetkellä olen tuota jälkimmäistä. Minulla ei imettäminen lähtenyt sujumaan, koska maito ei koskaan noussut, ja tuossa imetysasiassa olen todellakin törmännyt näihin eri leireihin. Surin (ja suren edelleen...) asiaa hirvittävän paljon, mutta olen ymmärtänyt, ettei imettäminen ole täydellisen äitiyden mittari. Vaikka Internetin keskustelupalstoilla kuinka niin vihjailtaisiinkin.

    Oma äitilokeroni löytyy varmasti ajan kuluessa ja muokkautuu varmasti myös tulevissa haasteissa. Mutta varmasti siinä lokerossa tärkeintä on tuo rakkaan pienen miehen onnellisuudesta huolehtiminen. On ne ihania ja rakkaita nuo omat pienet <3

    -Jenni-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä niin ymmärrän! Mullakin oli ekat viikot ihan vaan ihmettelyä ja niin se taitaa aika monella muullakin olla :D ja varmasti soppaa hämmensi vielä enemmän Leon kova itkuisuus. Ei siinä oikein kukaan meidän perheestä tiennyt miten päin olisi.

      Äläkä sure kovasti sitä ettei imetys onnistunut, vaikka tiedän että helppoa se ei ole. Monessa paikassa imetys tuntuu olevan usein se ainoa oikea tapa ruokkia lapsi. Tärkeintähän on, se että sekä äiti ja lapsi on tyytyväisiä! :) Mäkään en ole enää niin ankara sen suhteen itselleni kun meillä on pullo ja korvike usein käytössä. Leohan kasvaa niin hienosti ja mun arki on helpottunut pullon myötä! :)

      Ollaan täyden kympin äitejä kukin tavallamme ;) ootkos muuten sama Jenni joka haki meiltä koliikkikeinun? :D

      Poista
    2. Olen juurikin sama Jenni :) on tää maailma kyllä niin pieni :D

      Poista
  2. Kääk onnistuin poistaa sun kommentin vaikka vastasinki siihen jo :'D muistaakseni meillä oli kerran yhden syötön yö koko vauva aikana sekin oli joskus alta 3kk :D

    Ihana kirjoitus, oon kans enemmän go with the flow mut tykkäisin kyllä vähän tarkemmista rytmeistä, ehkäpä niitä tulee tässä unien toivottavasti parantuessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan hyviä unia sinne siis! ja äidille myös.. ::)

      Poista
  3. Voi miten hieno kirjoitus. Ja niin totta.
    Äitiyden palkan ja bonukset saa nostaa sitten, kun lapset ovat noin 22-27 -vuotiaita. Usein sinnikkyys palkitaan.
    💜 Toki elämän myötä muitakin palkkioita tulee päivittäin💜

    VastaaPoista
  4. Ihana hyvö teksti! Mä oon varmaan aika tarkka äiti,kauhee pakkomielle et kaikki menee niinkuin oon suunnitellut :D tulevaisuudessa näen itteni tiukkis äitinä :D

    VastaaPoista
  5. Hih,ihana postaus! :D mie oon vissiin ehdottomasti se imettäjämamma,sillä en osaa luopua siitä millään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitti :) se onkin hyvä titteli! Oon kuullukki, että useammin se on äidille kovempi paikka luopua imetyksestä :D

      Poista
  6. Hieno kirjoitus <3 Mä oon aika go with the flow-äiti :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥