Kaksplus.fi

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Synnytyskertomus osa 2

No niin! Edellinen osa synnytyskertomuksesta jäi siihen, että päästiin synnytyssaliin. Jos oot odottaja ja haluat lukea vain positiivisia synnytyskertomuksia niin jätä tämä lukematta. Tää ei oo ehkä paras ja rohkaisevin synnytyskertomus.

Kyseessä perusterve ensisynnyttäjä, synnyttänyt raskausviikolla 40+3. Saapunut sairaalaan supistuksissa. Säännöllinen, spontaani alatiesynnytys. Kivunlievityksenä saanut epiduraali- ja pudendaalipuudutuksen. Ponnistusvaihe sujunut hienosti, 2.5 klo 15:01 syntyy 9/10/10 apgarpisteen poikavauva. Jälkeiset syntyvät täydellisinä. 


Kello taisi olla jotain 9 ja 10 väliltä kun päästiin synnytyssaliin ammeesta. Siinä vaiheessa kohdunsuun tilanne oli 4cm auki. Ne 4 cm riittivät myös epiduraalin saamiseen. Ennen epiduraalin laittoa meni myös lapsivedet ja mut laitettiin oksitosiinitippaan. Sänky muuttui lapsivesisängyksi kun vedet hulahtelivat siihen supistusten myötä. Tuntui vähän epämiellyttävältä maata lämpimässä märässä.

Sain ekan epiduraalin klo 10:30. Lääkäri pisti ensin väärään paikkaan, joten jouduin kestämään sen piikittelyn kaksi kertaa. Se ei kyllä ollut silti mitään supistuskipuun verrattuna. Epiduraali aiheutti mulle hillittömän kutinan. Tuntui siltä kun muurahaispesä olisi kipattu ihon alle. Raavin ihoani koko synnytyssalissa oloajan. Onneksi epi vei kivun supistuksista. Kutiaminen vaan oli tosi inhottava sivuvaikutus.

Avautumisvaihe salissa meni multa vähän ohi. Epi aiheutti pikkusen pöllyn, joten tästä epiduraalin aikaisesta ei ole hirveästi muistikuvia. Jotain mä siinä taisin höpötellä ja kännykkääni selailin. Somesynnyttäjä kun olin niin päivitin ekan epin jälkeen instagrammiin kuvan ja laitoin tärkeimmille tyypeille väliaikatietoa synnytyksestä. Ei ehkä kauhean tarpeellista, mutta olihan toi synnytys nyt tärkeä tapahtuma. Onhan niistä vähemmänkin tärkeistä jutuista päivitelty someen. Avautumisvaihe oli muutenkin vähän tapahtumien odottelua.

Joskus klo 12:30 aikaan aloin taas tuntea supistuskipua. Senpä takia sain toisen epin klo 13. Tällöin olin 8cm auki. Toisen epin jälkeen alkoi tuntua tarve ponnistaa joskus 14 aikaan ja silloin tilanne olikin jo 10cm auki. Synnytyskertomukseen on merkitty ponnistusvaiheen aluksi 14:35, mutta se ponnistamisen tarve ja ponnistamisen yritys alkoi aikasemmin. Kätilö komensi ponnistamaan, vaan minäpä en tiennyt ollenkaan että miten. Olisin tässä vaiheessa kaivannut (nyt näin jälkikäteen ajateltuna) kätilöiltä lisää opastusta siihen miten ponnistaa. En jotenkin ollenkaan löytänyt oikeaa ponnistustapaa. Se ei tosin taida olla mitenkään tavatonta ensisynnyttäjällä.

Ponnistusvaiheessa jokainen supistus sattui todella paljon ja mä huusin kun hyeena. Sain joskus 14:30 aikaan kohdunkaulan puudutteen josta ei mun mielestä ollut mitään apua kipuihin. Ponnistaessa kipu oli aivan sietämätöntä. Epi ei enää vaikuttanut ponnistusvaiheen lopussa ollenkaan. Olin ihan valmis luovuttamaan ja senkin kailotin kovaan ääneen kätilölle. Kätilö nyt ei onneksi antanut luovuttaa. Olin myös ihan varma, että (sori!) repeän kahtia. Nöppiksen pää jäi puolitiehen supistusten välissä ja se seuraavan supistuksen odotus pojan pää puoliksi ulkona oli todella pitkä ja kamala. Mikäs siinä ollessa (=kivusta huutaessa) kun poitsu pään ympäryksellä 34cm päätti jäädä hengailemaan. 

Ponnistusvaihe oli oikeasti mulle maanpäällinen helvetti. Ikinä en oo kokenut niin kamalaa kipua ja se, että lääkkeistä ei ollut enää iloa ponnistusvaiheessa on iso miinus. Seuraavassa synnytyksessä olen sitten viisaampi ja haluan spinaalipuudutuksen. Haluan myös kokeilla sitä ilokaasua joka jäi kokematta. En edes tajunnut pyytää sitä ja ei sitä tietysti osattu tarjotakkaan. Tuntuu, että mulla ei ollut mitään kunnon apukeinoa ponnistusvaiheen kipuun nöppiksen synnytyksessä. 

No lopulta 15:01 nöppis päätti saapua maailmaan. Mä olin aivan loppu, jalat tärisi kun maratonin jäljiltä. Nöppis päästi sen tärkeimmän ja liikuttavimman ensimmäisen itkunsa. Minä ja mies itkimme myös. Nöppis sai apgar pisteiksi 9/10/10. Hän oli ensihetkestä alkaen aivan täydellinen. Rakas kymppi plussan poika. Mitat syntyessä olivat 51cm 3300g ja 34 py. Ei tullut neljän kilon mörssäriä niin kuin lääkäri vähän epäili. Luojan kiitos ei tullutkaan. Epäilen miten olisin selvinnyt yhtään isommasta vauvasta. Nytkin tikkejä tuli 4.



Käyty äidin kanssa synnytystä läpi. Äiti kokee synnytyksen olleen kauhea, varsinkin ponnistusvaihe. Ei kuitenkaan jäänyt pelkoja tai traumoja. Synnytyskokemus VAS-asteikolla 6. 

Kokonaisuudessaan synnytys oli todella raskas. Se, että supistukset alkoivat yötä vasten ja yöunet jäivät nukkumatta vaikutti voimiin tosi paljon. Olin todella kipeä ja uupunut. En tiedä miksi sanoin kätilölle VAS:sin olevan 6 kun se oikeastaan oli 10 tai kaunistellen 9, 6 ei missään nimessä. Jossain pöllyssä ja sen enempää ajattelematta se tuli sanottua. Noh oli miten oli. 

Onneksi yleensä seuraavat synnytykset menee ensimmäistä helpommin. Tietysti kaiken tekisin uudestaan nöppiksen vuoksi. Synnytys ei kuitenkaan mitään järkyttäviä traumoja jättänyt mulle. En kyllä muistele silti ollenkaan hyvällä. Mua jäi myös ihmetyttämään miksen saanut antibioottia synnytyksessä vaikka olin Gbs (streptokokki) positiivinen. Käsittääkseni se pitäisi antaa kaikille joilla on strepto. Jos joku tietää tähän vastauksen niin kuulen mielelläni. 

Tärkeintä on kuitenkin, että nöppis syntyi turvallisesti. Sehän mun ykkösprioriteetti synnytykseen liittyen olikin!


Ai niin. Vaikka sanoin miehelle, että katse ei saa harhailla navan alapuolelle jotta säästytään pyörtyneiltä miehiltä ja pelkotiloilta, se näki kaiken. Siis ihan kaiken. Selvisi kuitenkin ilman traumoja ja kuulemma edelleen rakastaa minua.  ;) En tajua miksi siihen sängyn päädyn puoleiseen seinään oli laitettu peili...? 

18 kommenttia:

  1. Mullakin tuli epistä kutinaa ja se oli kamalaa :D

    VastaaPoista
  2. Mullakin aikoinaan tuli epistä kutinaa, oli kyllä epämiellyttävää. :)
    Spinaali, mulla ei auttanut lainkaan ponnistusvaiheessa kakkosen synnytyksessä.. Eka kun synty, otin epin joka auttoi ponnistusvaiheessakin :) Nämäkin asiat varmaan niin riippuu ihmisestä kai et miten vaikuttaa ja miten tuntee sen kivun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! :D Kai ne vaan kokeilemalla selviää.. Pikkusen taitaa olla mukana myös tuuria, että miten lääkkeenannot osuu kohdilleen ajallisesti jne

      Poista
  3. Miekin sain neljä tikkiä, neiti tuli syöksyen ja oli 3780g 50cm 33py ei voi kuin ihmetellä mihin pystyykään naisen keho raskauden ja synnytyksen aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan järjettömän ihmeellistä :) kuinkakohan kauan sitä jaksaa ihmetellä, että TUO tuli minusta :D <3

      Poista
  4. Teillä on ollu rohkea isimies,jos on naama peruslukemilla seuraillut koko toimituksen peilistä :D ja oon kyllä samaa mieltä,että varsinkin ensisynnyttäjiä pitäisi neuvoa ponnistamisen suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :D ihme ettei pyörtynyt.. Ehkä ei uskaltanut kun mä kielsin varastamasta showta! :D

      Poista
  5. Mua pelotti se epiduraalin laittaminen ihan kamalasti. Pillahdin itkuun, kun odottelin lääkäriä sitä laittamaan. Se ei sitten kuitenkaan sattunut yhtään, olin tosi ihmeissäni. Mutta kutinaa tuli mullekin! Voin uskoa, että oli hirveä kokemus. Itselläni oli melko helppo synnytys, mutta silti olen nyt vasta, 8kk synnytyksestä, alkanut ajatella, että voisin synnyttää ehkä toistekin. Onneksi sulla on silti tunne, ettei jäänyt pahoja traumoja. :) Söpö nöppis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Mäkin ihmettelin ettei sen enempää sattunut. Kai sitä oli vaan lukenut kauhujuttuja siitä kuinka kauheeta se epin laitto on. :p Niin se aika kultaa muistoja.. :) Meillä kyllä seuraavaa saa odottaa ainakin kolme vuotta. Ehkä siihen mennessä on jo unohtanut kunnolla..?

      Poista
  6. Minullakin piti olla antibiootti synnytyksessä mutta laitto puolessa välissä synnytystä kun unohtivat alussa laittaa.. Oliskohan sultakin unohdettu se vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vastasit! Taitaa olla tosiaan, että unohtivat.. Ei kai siihen muuta järkevää selitystä oo. :o Aika pelottavaa, mutta onneksi ei sit tullut mitään ongelmia siitä!

      Poista
  7. Kyllä sun olisi kuulunut saada profylaksi. Eihän seulonnasta ole mitään hyötyä, jos jätetään hoito toteuttamatta... Mutta onneksi pojalle ei aiheutunut infektiota. :) -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! Tää on mua vaivannut. Kiva saada selvyys! :) mutta tosiaan onni "onnettomuudessa"...

      Poista
  8. Mua ei kutissut epiduraali, vaan navasta alas päin tärisin ja vapisin. Siinä meni jo voimat ennen ponnistusta. Mutta ponnistusvaihe ei kestänytkään kuin 4min, ja onnekseni siinä oli harjoitteli koko ajan joka kerto kuinka ponnistaa ja mihin suuntaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho no sulla on ollu nopea ponnistusvaihe! (Kade!) :D on noi lääkkeet kummallisia kun kaikki saa omanlaisensa reaktiot

      Poista
  9. Ois sun pitänyt saada! Mullekin laitettiin kun viljelyn tulokset ei olisi ehtineet tulla.. onneksi teidän minille ei aiheutunut tuosta mitään haittaa ♡

    Ja voi apua kuin nää synnytyskertomukset koukuttaa! :D omasta on aika tasan kaksi vuotta, niin pakko oli tulla fiilistelee! Upeasti selvisit! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan on kumma! Todellakin, onneksi ei käynyt huonosti! :) paljon onnea teidän söpöläisille <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥