Kaksplus.fi

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Myönnän olevani väsynyt

Vauva-arki on kaikkea sitä mitä osasin odottaakin; suurta rakkautta, vaunulenkkejä, hellittelyä ja silittelyä, mutta myös unettomia öitä, itkua, lohdutusta ja falskaavia kakkavaippoja. 

Yllätyksenä tuli kuitenkin se kuinka usein tulee myös huono äiti tunteita. Blogin nimestä voi päätellä, että jo raskaana ollessa valmistauduin olemaan se paras mahdollinen äiti. Välillä kun koko päivä on mennyt vauvaa hyppyyttäessä ja ilta itkiessä huomaan olevani ihan poikki ja pinoon väsynyt. Oon rohkea ja myönnän myös ajatelleeni, sitä mihin tuon itkevän paketin oikein voisi palauttaa. Toisaalta samalla hetkellä tulee kamala morkkis -se itkevä paketti on antanut elämälle merkityksen ja on kaikista tärkein ja rakkain koko maailmassa. Ei pistetä palautukseen. Hui kamala, ei ikinä!

Meillä on nyt menossa itkukausi. Poitsu itkee aika usein, tai ainakin paljon enemmän kuin muutama viikko sitten. Vauvoilla yleensä taitaakin olla jonkinmoinen itkupiikki tässä iässä. "Normaalia" itkuisuutta siis... Hän osaa olla myös kovin vieraskorea. Samalla hetkellä kun ovi sulkeutuu ja vieraat lähtevät alkaa huuto. Ne jotka on pojan tavannut pitää mua varmaan ihan hulluna. "Tuo nukkuva söpöliinikö muka itkee? En usko."

Luulen, että pahimmat itkut, jotka oli tossa parina iltana on johtuneet rotarokotteen saamisesta. Nöpän vatsa on ollut selkeästi tosi kipeä. Oon antanut kahtena iltana särkylääkettä (neuvolan ohjeesta), joka on auttanut oloon. Onko teillä minkälaisia kokemuksia rotarokotteen saamisesta? Nyt taas nuo kamalimmat masuhuudot on rauhoittuneet, mutta itkeskellään edelleen usein. Yöt nukutaan ihan hyvin, mutta päivällä uni ei enää tulekaan niin hyvin ja rinnalla raivotaan. Huono äiti olo tulee kun en tiedäkään mikä poikaa itkettää tai kun tissi ei kelpaakaan. 

Tänään vaunulenkki loppui lyhyeen kun alkoi itku. Mä painalsin kahtasataa kotiin päin itkevän pojan kanssa ja yritin parhaani mukaan hyssytellä. Lähellä sauvakävelevä mummo antoi kovin arvostelevia katseita mulle. Ihan kun tahallani huudattaisin vauvaa. Suoraan sanottuna silloin teki mieli tunkea ne sauvat sinne missä aurinko ei paista. Mikä siinä onkin kun äitiyttä on ihan okei arvostella? Jotkut tuntuvat tietävän aina paremmin. 

Tän kirjoituksen perusteella saa ehkä vähän turhan kärjistetyn kuvan. Ei meidän elämä pelkkää itkua ole ja tiedän olevani paras äiti nöppikselle. On meillä todella paljon ihania leikkihetkiä, naurua ja jokelteluakin. Näin väsyneenä asiat tuntuu vain kovin mustavalkoisilta. Vähän pidempi itku tuntuu ikuisuudelta ja vähemmät päiväunet maailman lopulta. Pistän osan myös hetki sitten aloitettujen minipillereiden syyksi. Ne kirotut hormonit! ;) 

Tänään päästään nollaamaan itkuiset illat miehen kanssa kun mennään kahdestaan syömään ja leffaan. Siitä onkin kauan kun ollaan viimeksi oltu kahdestaan, saati sitten treffeillä. Tiedän kyllä jo, että sen kahdestaan vietetyn ajan ajattelen vain miten pojalla menee ja poden ikävää...

22 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Muistan edelleen ne meidän itkuiset illat ja yöt ja kaikki negatiiviset tunteet...... Rotarokote oli kamala, se huudatti etenkin Theoa jopa tavallista enemmän, vajaa viikko meni ja tilanne normalisoitui :) odotan innolla nöppiksen tapaamista!

    Ihanaa iltaa teille <3 me juhlistetaan Jessen synttäreitä tänään ja pojat pääsee yökylään mummolaan ja vaikka tätä on odotettu niin alan ikävöidä sillä sekunnilla kun ovi sulkeutuu :D välillä ärsyttää kun ei osaa/anna ittensä relata ihan täysillä, mutta kait se on tää äitiys ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan vihdoin pikkuhiljaa toivottu rotarokotteesta! Huh! Hei niin, meiän pitäis sopia milloin nähdään.. :) <3 meillä meni ilta kivasti, toivottavasti teilläkin!

      Poista
  2. Voi Matleena ♡ Varmaan kaikki äidit on joskus aatellu vauvan palautusta ;) itkut on turhauttavii kun ei aina oikein osaa auttaa pientä vaikka mitä tekis. Meilläkin ollaan oltu nyt itkuisempii. Joko se on vaa vaihe tai sit johtuu mahasta. Kakka ei ole oikein meinannu kulkee ja oon ny jumppaillu vauvan kanssa.
    Nauttikaa nyt illasta!!! Todellakin ootte ansainnu sen :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niin.. On se kyllä turhauttavaa ja aina kun yksi vaihe tai ongelma on selätetty niin tulee uusi. No mutta eteen päin sano mummo lumessa..vai miten se meni. :D tsempit kans teille <3

      Poista
  3. Tsemppiä hurjasti! Meillä ainakin puklailu lisäänty aina rokotusten jälkeen ja vaikkei suorastaan kipeäksi tullut nii kiukkuisempi neiti kuitenki oli, panadolia meilläki annettiin aina.

    VastaaPoista
  4. Tuttuja ajatuksia silloin kun Oliver oli Nöpön kanssa saman ikäinen. :( taitaapi kaikki äidit ajatella edes joskus samoin.
    Rotarokote ei tehnyt meille muuta kuin kakkasi todella usein, muttei ollut siis mahakipeä, mutta jokaisellehan se vaikuttaa ihan eri tavalla.

    Koittakaa saada nauttia miehesi kanssa kahdenkeskeisestä ajasta <3 Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) meillä oli oikeen kivaa vaikka kyllä tota poitsua tuli ikävä...

      Poista
  5. Et oo yksin tuntemuksies kas ♥ Varmasti jokainen vanhempi löytää itsensä tästä sun tekstistä! On ne pienet vauvat vaan vaativia, mutta onneksi myös todella rakkaita :) Mua ainakin lohduttaa se, että muissakin vauvaperheissä koetaan näitä samoja tunteita. Ja "kohta" nää meidän lapset on 18-vuotiaita ja me vitsaillaan yhdessä kuinka vaativia tapauksia ne on ollu vauvoina ;) Aika kuultaa muistot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, onneksi <3 ihania viestejä täälläkin tulee! Hirveää, ei sais siltikään kaikessa vaativuudessaan kasvaa niin nopeasti.. :D

      Poista
  6. Voi nuo tunteet ovat niin tuttuja! Yritä antaa itsellesikin aikaa ja unohda morkkistelut. Olet varmasti blogisin nimen arvoinen äiti! <3 Toivottavasti nautit treffi-illasta!

    VastaaPoista
  7. Moi! Olen seurannut blogiasi raskautesi alusta lähtien kun meillä lasketut ajat sattuivat niin lähelle toisiaan. :) Meillä kävi vähän toisin, tyttö syntyi 3kk etuajassa ja masuvaivoja oli muiden ongelmien lomassa jonkin verran. Oli itkuisia ja unettomia öitä. Vauva vain itki eikä mikään tuntunut auttavan. Kaikkea kokeiltiin, mutta ainut mikä auttoi oli aika (Niin ärsyttävältä kuin kuulostaakin)

    Ensimmäisestä rotarokotteesta tuli kovat masukivut ja ihan oksentelua, toisesta rokotteesta ei enää onneksi mitään. :)

    T. Minna & Vilma 5kk, 4600g

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että oot noin pitkän matkan seuraillut mukana :) teillä onkin sitten tultu kiireellä! Mutta ihanaa, että aika on auttanut teidän arkeen. Eiköhän se meilläkin... Kivaa kesää pikku neidin kanssa <3

      Poista
  8. Meillä tuli ekasta rotasta mahavaivoja ja kakka värjääntyi noin kolmeksi viikkoa ihan vihreäksi. Toisesta sama juttu ja vaikka sen antamisesta on nyt jo noin 1,5 kk, on se kakka aina vaan kummallisen väristä. Kysyin tästä neuvolassa ja siellä tuumattiin, että johtunee just siitä rotasta. Tiedä sitten, mutta olen vakavasti harkinnut, että jätettäisiin se kolmas laittamatta, kun tulee noin voimakkaat reaktiot. Onkohan se sitten sen väärti, jos leijonan osa vauvavuodesta on jotain oireita, kun kumminkin se suojakin on kai vain kolme vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh no teillä on ollut vaivat pitkään! Tosi ikävää :( tsempit sinne! nää on kyllä vaikeita asioita päättää, kun ei löydy yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua. Sen kun tietäisi etukäteen tuleeko rotarokotteesta kamalat vaivat niin olisi helpompi punnita. Teillä tietty jo kun kahdesta tullut niin miksei kolmannestakin..? Vaikeaa!

      Poista
  9. Voi että kuulostaa niin tutulle, meillä oli noihin aikoihin aivan samanlaista! Meillä rota ei tehnyt sen kummempia, kun masu oli jo valmiiksi kipeä.. Mutta niin se vaan helpotti tuokin vaihe ja nyt on itkupillin tilalla hymytyttö:)

    Kun käytiin ekoilla treffeillä jälkeen vauvan, mun jokatoinen ajatus oli "mitenhän tyttö voi":D Lopulta oli jo kiire kotiin, vaikka siellä oli kaikki hyvin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! terveisiä hymytytölle :) Samat aatteet monella äidillä näköjään!

      Poista
  10. Meillä rotarokote sai pojan mahan sekaisin yli viikoksi. Poika huusi kuin syötävä herkkää vatsaansa eikä suostunut nukkumaan sen takia. Kun oireet viimein loppuivat,päätimme,etti viimeistä satsia rokotetta oteta. Ekoilla satsellakin pitäisi pärjätä sanoi neuvolatäti ja se riitti päätöksen tekoon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhea :( Mä vielä pohdin jatkoa rotarokotteiden kanssa.. Saas nähdä

      Poista

Kiitos kommentista! ♥