Kaksplus.fi

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Synnytyskertomus osa 1

Tämä synnytyskertomus sisältää ison annoksen turhautuneisuutta, paljon suuttumusta ja ripauksen raivoa. Kivan kirjoitusasun säilyttääkseni oon jättänyt ne tuhannet lausutut kirosanat kirjoittamatta.  ;) Jottei postauksesta tule kilometrin pituista niin tässä nyt synnytyksestä ennen saliin pääsyä.


Perjantai iltana 1.5 mulla alkoi supistukset joskus 21 aikoihin. Sinä iltana mun äiti oli auttamassa muuttolaatikoiden tyhjennyksessä mua uudessa kodissa ja mies oli töissä. Laitoin miehelle töihin viestiä: "Josko meille syntyisi poika 2.5 päiväyksellä.. Alkaa olla kohtuu kipeitä supistuksia. Mut älä hätäile, oo vaan vuoro loppuun. Ilmotan jos tapahtuu muutosta.". Olin aika pessimistinen silti. Olihan supistuksia tullut jo suuren osan raskautta. En vielä kuvitellut lähteväni synnyttämään.

Mies pääsi töistä 23 aikaan ja siinä vaiheessa mun supistukset oli jo tosi kipeitä. Käskin pistämään vauhtia kotiin tulemisen kanssa. Vika viesti miehelle on "TUU JO". Äiti oli edelleen meillä kun mies tuli 23:30 aikoihin kotiin. Se ei halunnut jättää mua yksin. Mä moneen kertaan käskin sitä suutuspäissäni lähtemään. Jälkikäteen ajateltuna, ihan hyvä että jäi. Ei olisi ollut kiva mennä taksillakaan. 

Vähän niin kun kuvittelinkin etukäteen - musta tuli todella vihainen kun supistukset oli kunnolla päällä. Kaikki ärsytti, suututti ja ennen kaikkea sattui. Mies ja äiti sitten suostutteli mut lähtemään Jorviin. Mä en olis millään halunnut lähteä, mutten oikeastaan kestänyt kipujenikaan kanssa kotona. Jännitettiin mikä tilanne on kun olin kuitenkin ollut auki jo silloin joskus viikolla 36 lääkärin tarkastuksessa. Kello oli 1 kun tultiin jorviin äidin kyydillä. Ajoitus oli aika täydellinen koska supistukset oli siinä vaiheessa jo sellaisia, että pistivät huutamaan. 

Olin hetken aikaa käyrillä ja kätilö tutki tilanteen. 1cm auki. Siis mitä hittoa? Ei mitään muutosta aikaisempaan. Sama tilannehan oli silloin neuvolalääkärin tarkastuksessa. Supistukset olivat todella voimakkaita, käyrä piirsi jotain 85-97 välillä. En oo varma, mutta luulen että niitä tuli silloin noin 5 minuutin välein ja ne kestivät kerrallaan reilun minuutin. Että mä olin vihainen ja turhautunut. Vaivainen sentti ja mä huusin hoosiannaa. Kätilö tuikkasi muhun kipupiikin joka vei kovimman kivun supistuksista. Ah miten se auttoi pahimpaan! 


Saatiin pieni lepohuone, koska synnytyssaliinkaan ei sillä surkealla kohdunsuun tilanteella päästy. Kätilö sanoi lohduttavasti, ettei me tältä reissulta kotiin päästä ilman vauvaa. Se helpotti. Ehkä tämä tästä, ajattelin. Sain vielä toisen kipupiikin lepohuoneessa. Tarkoitus oli, että saataisiin vähän levätä ja katsottaisiin tilannetta uudestaan aamulla. Toinen kipupiikki sai olon ihan pöhnäksi ja sen myötä supistukset laantuivat. Mies nukahti ja taisin mäkin jossain välissä torkahtaa. Viiden aikoihin aamuyöstä supistukset palasivat säännöllisinä. Mies nukkui edelleen. Se käännähti kovalla sängyllään ja vaikersi unissaan "aiiih". Voitte kuvitella kuinka mua tässä vaiheessa suututti supistuksissa katsella vierestä kun arvon herran unta häiritsi liian kova sänky. No nythän se on vaan hauskaa. ;) 

Aamuyön pärjäsin supistusten kanssa aika hyvin huoneessa kävellen ja puhisten. Ne eivät olleet puoliksikaan niin kipeitä kun jorviin tullessa. 7 aikoihin aamuvuoron kätilö ja opiskelija tuli tarkistamaan tilanteen. 2cm auki... Noh jotain edistystä. Parempi se on kun ei mitään. Kätilö ja opiskelija sitten ilmoittivat, että he ajattelivat jos mä menisin kokeilemaan ammetta kun edelleenkään sinne saliin ei pääse. No mikäpä ettei. Kai se auttaisi.

Nyt tiedän ainakin, että seuraavassa synnytyksessä (kai sellainenkin vielä joskus tulee) en halua mennä ammeeseen. En tykännyt siitä ollenkaan. Olo oli hölmö siellä kelluessa ja jokainen supistus oli inhottava ottaa vastaan kun ammeessa ei saanut kunnolla tukeuduttua mihinkään. Lisäksi vesi tuntui jatkuvasti liian viileälle vaikka kuinka kuumaa vettä siihen vaihdettiin. Tylsää vedellä läträilyä se oli. Varmasti tää on silti jollekin hyvä vaihtoehto! Viihdyin ammeessa 40 minuuttia kunnes en enää pystynyt kellumaan supistusteni kanssa. Ne olivat taas niin kipeitä että lääkkeitä piti saada.

Vihdoin päästiin saliin!

Jatkuu ensi viikolla :)

10 kommenttia:

  1. Hei millanen amme siel oli? Mie kellotin ekan tunnin supistuksia kotona kylvyssä ja suihkussa eikä kyllä helpottanu eikä se panadolikaa mitä puhelimessa neuvottii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli semmonen nurkassa oleva poreammeen tyylinen. Ei siitä kai mitään poreita olis saanut kuitenkaan :D olis voinu istua ja lillutella jalkoja tai sitten mahtu olee epämääräisessä sikiöasennossa. :D ehkä tässä oli just se ongelma ettei saanut mihinkään tiettyyn kohtaan kunnolla kohdistettua kuumaa niin ku suihkussa esimerkiks. Olis pitänyt aktiivisemmin vaihtaa vettä kun nyt se oli vaan väljähtänyttä... Oma vika :p

      Poista
    2. Poreamme tosi voimakkailla suihkulla (tai yhdellä) varustettuna olisi ollut kyllä varmaan just sitä, mitä oisin tarvinnut niihin supistuksiin! Mutta vesi ei kyllä ois saanut olla kauhean lämmintä mulle. Muistan kyllä, miten penkinlämmitim autossa sai kivut tuntumaan vielä eksponentiaalisen verran pahemmilta, samoin kuuma suihku Jorvissa... Huh! :D

      Poista
  2. Mie olisin halunnut ammeeseen, muttei päästetty kun supistusten aikana vauvan sykkeet laski niin ne sitten puhkasi kalvot :(

    Odotan seuraavaa osaa jo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä luetun ymmärtäminen mulla... Mä nopeasti luin, että sä odotat seuraavaa jo :D ehkä seuraavassa (?) synnytyksessä sitten :) eipä siellä kauaa iljennyt lillumaan..

      Poista
    2. seuraavaa osaa :D en nyt uutta bebee odota :D nyt kun luin oman kommenttini uudestaan ymmärsin samanlain kun sinä :D :D

      Poista
  3. Milloin synnytys kertomus osa 2?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että se on kaivattu teksti! Sovitaanko, että jos saan kädet vapaaksi huomenna sopivasti niin kirjoitan sen :) hyvä kun muistutit!

      Poista
  4. Mulla taas amme oli ihan loistojuttu! Avauduin siellä niin vauhdilla etten itekään meinannut pysyä perässä! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥