Kaksplus.fi

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Odotusta

Raskaus on yhtä pitkää odotusta. 
Ensin odotin päivää jolloin olisi järkevää tehdä raskaustesti. Sen jälkeen odotin sen haalean vaaleanpunaisen viivan vahvistumista testissä. Kun raskaus näytti olevan totisinta totta ainakin niiden kymmenien pissisten tikkujen mukaan alkoi pitkääkin pidempi odotus. Piti odottaa suurempia viikkoja, jotta voisi mennä varhaisultraan. 8+0 näin vauvamme ensimmäistä kertaa ultran näytöllä. Se näytti ihan pieneltä perunalta, ei vauvalta sitten ollenkaan. 

Tämän jälkeen odotin sitä maagista kahdettatoista raskausviikkoa, jotta voisi edes vähän huokaista helpotuksesta ja alkaa uskoa, että vauva on tullut jäädäkseen. 12 raskausviikko tuli ja meni, mutta epäusko jäi. Vaikka olo oli varsin raskas ja oksennus lensi, oli silti varsin vaikea uskoa siihen, että meille tulee vauva. 12+1 tavattiin vauva toisen kerran seulaultrassa. Kaikki oli hyvin. Kun pelko keskenmenosta ja niskaturvotuksesta väistyi alkoi raskauden puolivälin odotus. 

Puoliväliin päästiin joulukuussa ja heti 20+2 oli rakenneultra. Vihdoin saatiin varmistus poikaololle, pieni 340 gramman poika vilkutteli meille ultran näytöltä. Silloin raskaus ehkä vihdoin konkretisoitui. Samaan aikaan materialismi mamma sekosi ja menetti hallinnan totaalisesti vauvan vaatteiden ostossa. Etsin edelleen tukiryhmää tähän ongelmaan. 

Puolivälin jälkeen alkoi pitkä odotus, jotta päästään viikolle 27. Jos vauva sattuisi syntymään olisi mahdollisuudet selviytymiseen jo yli 90 prosenttia! Jännitys vauvan syntymisestä ennen aikojaan oli kovimmillaan kun jouduin Naistenklinikalle tammikuun alussa. Viikkoja silloin oli vasta 23+4. Onneksi säännölliset supistukset saatiin loppumaan lääkkein ja odotus sai luvan jatkua

Nyt ollaan päästy jo kolmosella alkaviin viikkoihin! Tässä alkaa tulla pieni paniikki. Äitiysloman alkuun on enää kuukausi, sitten se vauva jo melkein syntyykin! Vaikka luonto on järjestänyt hyvin valmistautumisaikaa vauvan tuloon, alkaa nyt jo kuumotella että ollaanko me lähellekkään valmiita? 

Kuvittelin alkuun, että ollaan aloitettu valmistautuminen hyvissä ajoin; pinnasänkykin oli kasattuna paikalleen jo rv 18. Nyt tuntuu, että tässähän loppuu aika kohta kesken. Vielä pitäisi järjestää varasto ja vaatehuone, pestä lattiat, tampata matot, pyyhkiä lattialistat, pestä ikkunat ja vauvan uusimmat lakanat, silittää harsot, ostaa vaippoja ja vauvalle kynsisakset... Ai niin ja se turvakaukalo. Pitäisi tutustua niihin ja vertailla tarjouksia, ostaa vaunujen sadesuoja ja katosverhokin puuttuu. Sairaalakassi pitäisi pakata. Voi ei, eihän mulla ole mitään sopivaa laukkua. Ei mutta, ei mulla ole hoitolaukkuakaan. Miten sitä ihminen ilman sellaista selviää? Pitäisi tutustua kunnolla vaunujen ominaisuuksiin ja se kirja äitiydestäkin on jäänyt kesken. 

Puuh. No eiköhän tuo vauva selviä ilman, että pesen lattialistat. Eiköhän tämä äitikin ole ihan hyvä äiti, vaikka en jaksanutkaan lukea sitä kirjaa äitiydestä loppuun. 

8 kommenttia:

  1. Mää pakkasin sairaalakassin joskus vähän ennen laskettua aikaa ja sillonkin mies lähinnä patisti siihen. ;) Ja se lastenhuone valmistu samana päivänä kuin oli laskettu aika. :D Mutta ymmärrän hyvin, että haluaa tehdä mahdollisimman paljon kaikkea siivous- ja järkkäyspuuhaa ennen vauvan tuloa. Määkin pyrin siihen, mut olinkin laiska. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihana! Oot ottanut ihan rennosti! :D Mä oon aina vaan kova stressaamaan kaikesta :D Eniten ihmetyttää, että mihin tää aika oikein menee kun näihin kaikkiin piti olla vielä paljon aikaa..

      Poista
  2. Mä pakkasin esikoista odottaessani sairaalakassin noin kuukautta ennen vauvan syntymää. Kakkosen kanssa taas en uskonut sen päivän tulevankaan, että synnyttämään pääsisin, joten en pakannut kassia lainkaan - tai siis pakkasin, vasta sitten kun kipuilin supistusteni kanssa ja alkoi jo olla kiire. Tämän kolmannen kanssa pakkasin kassin pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja olin lähdön hetkellä kiitollinen siitä, että työ oli siinä vaiheessa jo tehty. Tosin jos pakkailemaan olisin vasta tuolloin ruvennut niin kaipa vauva olisi sitten syntynyt kotiin. :D

    Tuo siivoiluvimma on sitä niin sanottua pesänrakennusviettiä, tuttua sekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ei siis kiirettä vielä :) Toisaalta mietityttää josko lähtö sairaalaan meillä tulee aikaisessa kun on näitä supistuksiakin ollut jo niin kauan. Eihän sitä koskaan voi tietää...

      Poista
  3. Mä pakkasin kassin kun lapsivedet meni :-D ja kun kotiin tultiin vielä yöksi vesien menon jälkeen, puunasin koko kämpän! ..jopa suihkukaapin hammasharjalla :-DD

    Eikä mitään kirjoja tarvi, varmasti opit äitiyteen hyvin ilman sitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sähän oot ollu tehokas! :D jep..totesin, että tää kirja ei nyt ollu mun juttu! :D

      Poista
  4. Itselläkin oli pieni paniikki, että miten ehditään kaikki tarvittava hankittua ennen lapsen syntymää, mutta kyllähän ne kaupat ovat pystyssä vuelä vauvan synnyttyäkin.. Eihän se vauva oikeasti paljoa vaadi itselleen. Tuo siivouskin on ihan turha vielä tehdä. Pöly ehtii lakseutua jo useaan kertaan, ennen kun vauva syntyy. Odottele siihen asti, että laskettuaika lähenee ja jos vauvaa ei alakaan kuulua niin joudutat synntyksen käynnistymistä raivokkaalla siivouksella! :D tai sitten pistät miehesti siivoamaan kun itse makaat sairaalassa nyytti sylissä! 😊 no stress, onnea loppuodotukseen! Toivottavasti sullakin ne supistelut jatkuisi vasta lähempänä laskettua-aikaa. ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) sitä vaan toivois, että olis mahdollisimman valmis vauvan tuloon. Kukapa siihen täysin valmis olisikaan? Aina olis jotain tekemistä tai hankittavaa :D ja kiitoksia <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥