Kaksplus.fi

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Sokerirasitus

Kriteerit sokerirasituksen tekemiseen (ainakin täällä päin) ovat yli 25 vuoden ikä, ylipaino tai diabetes lähisuvussa. En täytä mitään näistä kriteereistä, mutta terveydenhoitaja päätti silti jostakin syystä että mun täytyisi sinne mennä. Syy on edelleen epäselvä, mutta tulipahan käytyä. Eihän tuosta nyt haittaakaan ole.

Ensin sokerirasituksessa otetaan paastoverinäyte, eli syömättä täytyi olla 12 tuntia. Tämän jälkeen piti juoda ihan siedettävän makuinen sokerilitku. Maistui vähän vadelmalta. Eihän se nyt erityisen hyvää ollut, muttei myöskään niin pahaa kun kuvittelin. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka oksettavaa liemi on, mutta onnekseni olin toista mieltä!

Litkun juomisen jälkeen piti hengailla tunti odotustilassa. Hieman vajaa tunti juoman juomisen jälkeen mulle tuli kammottava olo; huimasi, sydän tykytti ja kylmä hiki nousi pintaan. Saattaa olla, että edellisen yön nukumattomuus (yöllä supisteli ja särki, jonka takia en nukkunut) vaikutti tehden olosta vieläkin kamalamman. Uskon, että suurin syy huonoon oloon oli kuitenkin takana ollut paasto ja se kun elimistö saikin hirveän sokerimäärän yhtäkkiä. Huono olo kesti kymmenisen minuuttia ja lopulta olo olikin ihan normaali.

Kun tunti tuli täyteen otettiin taas uusi verinäyte. Sitten taas tunti hengailua ja viimeinen verinäyte. Kokemuksena sokerirasitus ei ollut miellyttävä, mutta jännitin kauhutarinoiden takia paljon enemmän kuin olisi pitänyt. Kyllähän sitä vauvan hyvinvoinnin takia kestää vähän tylsemmätkin jutut. Onnekseni en joutunut tähän alkuraskaudessa, koska pahoinvointiin yhdistettynä tämä olisi ollut varmaan hitusen hirveämpää.

Tänään soitin verikokeiden tulokset, jotka olivat hyvin viitearvojen sisällä. Ei siis hätää tämän suhteen! :) Noin muuten vointi on edelleen samanlainen. Välillä supistaa useasti, välillä vähemmän. Tämä viikko on vielä vapaata töistä, mutta en edelleenkään tiedä mitä teen tulevien työvuorojen kanssa. Työharjoittelukin pitäisi aloittaa ensi viikolla. Haluaisin palata kunnolla ihmisten ilmoille, mutten tiedä kestänkö sitä. Kävellessä kun saa edelleen nauttia todella kiristävistä supistuksista. Saa nähdä!


11 kommenttia:

  1. Sokerilitkun juomisen jälkeinen tunti oli piinaava. Mulle meinasi iskeä ihan paniikin päälle kun alko tulla pahaolo ja ajatus siitä että jos nyt oksennan niin se touhu on uudelleen edessä.
    Se litku ei täällä ainakaan ollut lähellekkään vadelmaa eikä mitään muutakaan. Huoneenlämpöistä mautonta sokerimömmöä. Yök!

    Toinen tunti meni ihan kivuttomasti. Sen kamalan olon juuri tekee tuo kun paastoaa ja elimistö yhdenäkin saakin kunnon sokeripommin. Vieläkin kauhistuttaa aatella sitä hetkeä kun tuntu et se tulee väkisin ylös.

    Kauhutarinoita sitä kuuli siitä itsekin mut ei se ollu niin kammottavaa loppupeleissä. Poislähtiessä mietin että kyllä sinne toisenkin kerran kehtais mennä. Ei tosin mitään luxusta ollu, mut sen kesti kyllä :)

    Onneksi ei radia ole, ei täälläkään :) Mörssäri on muuten vaan isokokonen :D

    VastaaPoista
  2. Joo! Mäkin nieleskelin ja olis kyllä varmaan oksennus tullut jos olis pöntön päälle kumartanut :D ei kyllä tosiaan houkuttanut sitä uudestaan mennä tekemään ehdoin tahdoin.. Hyvä että sullakin arvot kunnossa :) huh ja hyvä me!

    VastaaPoista
  3. Tääl Vaasas on sokerirasitus huone, jossa sai katsella tv:tä. Mut mä en pysyny hereillä. Se litku sai mut sokerihumalaan, ja nukahdin vähän väliä ja sit säpsähtelin hereille. Koko 3h ajan mitä olin siellä :-D
    Mut sithän selvis et mulla oli se 1h arvo pikkasen koholla ja radi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan ny! Täällä piti istua siinä odotusaulassa missä kaikki muutkin, jotka jonottaa labraan. Ainoa ero oli, että sokerirasituksessa oleville on varattu vähän pehmeämpi tuoli.. Menihän se aika siinäkin onneksi ihan hyvin kun omasta kännykästä katsoi ohjelmia :)

      Poista
  4. Se litku oli hyvää :p mä olin kans sokerirasitukses vaikkei olis mitään niin sanottua syytä sille ollut mut tulipahan kans käytyä ja oli onneks hyvät arvot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah :D taidat olla eka jonka kuulen noin sanoneen! Kaikki muut on kauhistellu sitä soppaa. Vaikka ei se nyt niiiin pahaa ollut.

      Poista
  5. Jos sokerirasituksessa joutuu oksentamaan kesken kaiken, niin se koe keskeytetään, ei tosiaankaan tarvi aloittaa hommaa alusta :) Eri asia on sit, jos terkkari toteaa että se ois hyvä uusia jossain vaiheessa, mutta eihän nää jutut pakollisia oo jos tuntuu siltä, että kovastikin tulee huono olo :)... Nimim. labrassa töissä ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Eipä siihen onneksi taida olla enää tarvetta mennä uudestaan :) en kieltäytyisi, mutten kyllä riemusta hihkuen menis myöskään... :D

      Poista
    2. Kyllä mulle lääkäri sanoi jo ennen kokeeseen menoa, että jos oksennat kesken kaiken, niin tosiaan sitten pitää mennä uusiksi tekemään toisena päivänä. Eli kyllä, kuten sanoit ja edellä joku totesi, koko homma uusiksi.

      Mulle sokerirasitus oli kamala kokemus jo siitä lähtien, kun terveydenhoitaja sanoi, että sinne olisi hyvä mennä. Lääkäri oli se, joka pakotti menemään. Sanoi, että ei ole vaihtoehtoja. Ja miksikö en halunnut? Olen aivan järkyttävän neulakammoinen ja verikokeen ajatteleminenkin saa minut kakomaan ja olon huimaavaksi.

      Alkuraskauden verikokeesta selvisin siten, että mieheni ja yksi hoitaja rauhoittelivat minua ja toinen hoitaja otti verta. Hoitaja ei onnistunut siinä näytteenotossa toivotulla tavalla, joten sen kolmen putkilon täyttäminen kesti todella kauan.... Tämä ihastuttava kokemus alla olin aivan kauhuissani ajatuksesta, että joutuisin menemään kokeeseen yksin ja vielä syömättå ja juomatta!

      Ja sitten siellä aivan itkuisena join sitä jäätävänmakuista litkua ja hoitaja sanoi vieressä (ei yhtään myötätuntoisena), että mulla on tasan 10 min aikaa juoda se lirku loppuun tai tulin turhaan! Ja sanoi minuutin välein, että nyt pitää juoda. Ja mä meinasin oksentaa koko ajan!

      Lopulta sain sen sokerin juotua ja menin potemaan sitä oksettavaa oloa käytävään. Se oli ihan kamalaa. Ja edessä vielä ne loput kokeet! :(

      Päähän ottaa, kun sanotaan, että vapaaehtoisiahan noi kaikki on, vaan ei kyllä siltä tuntunut. Syyllistäminen oli (varsinkin lääkärin toimesta) aivan jäätävää. "Jos et nyt mene, niin...!" :( :(

      Mutta selvisin hengissä ja ihana oma terveydenhoitajani kehui maasta taivaisiin, kuinka voitin pelkoni ja selvisin siitä ja että ei tarvitse enää seuraavalla kerralla mennä! Niin, ja ne arvot oli tosiaan aivan normaalit, hyvä niin.

      Poista
    3. Ääääh hyi kuulostaa kamalalta! :( onneksi ei tarvi uudestaan siihen mennä! Aika karseeta kyllä, että tolleen syyllistystä sait :( no mutta mikä tärkeintä onneksi oli hyvät arvot! Jes!

      Poista
  6. Sulle olis haaste mun blogissa :)http://helmikuunrakkaus.blogspot.fi/2015/01/ilahduta-bloggaajakaveria-haaste.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥