Kaksplus.fi

tiistai 13. tammikuuta 2015

Raskaus noin niinku oikeesti

Luin tuossa muutama päivä sitten Annaa ja ihan pari hassua lausetta siellä särähti korvaan niin, että pakko jakaa ne tänne. Jos kateellisuuteen voisi tukehtua niin olisin varmasti tukehtunut. Nyt näin jälkikäteen, kun hormonipuuska on jo vähän hellittänyt suhtautumiseni pikkusen naurattaa.

"Nautin kaikista raskauden tuomista muutoksista. -- En kärsinyt pahoinvoinnista eikä minulle jäänyt raskausarpia. Odotusaikana kehoni suorastaan hehkui." Nämä olivat Karita Tykkän haastattelusta Anna-lehdestä (5/2014). 

Älkää missään nimessä kuitenkaan käsittäkö väärin -minä nimenomaan olen se kateellinen muija, joka aamiaspöydässä alkoi puhisemaan miehelleen, että "millä perkeleen oikeudella joku saa kaiken ja minä en mitään? Ei sitten minkäänlaista hehkua.". 

Aina puhutaan siitä raskausajan hehkusta ja siitä kuinka odottajat oikein kylpee raskausajan unelmaa (okei, ei ehkä ihan näillä sanoilla, mutta ymmärätte pointin.). Mutta mitä se hehku sitten oikeasti on? Vai onko koko homma asenteesta kiinni? Kateellisuus ei kyllä ainakaan edesauta asiaa, uskoisin...

Kai sille on syynsä, että raskaus on nimeltään raskaus. Eihän tämä mitään helppouttakaan ole ollut. Taisi olla viime viikolla, kun päätin että "NYT, nyt on se hetki kun aloitan sen raskausajan hehkun.". Ei tainnut mennä kuin päivä niin oksensin vaihtelun vuoksi koko vatsan sisällön ja risat päälle. Peilistä katsoi punasilmäinen ja turhautunut nainen. Ei, ei nyt ollut vieläkään sitä hehkua nähtävissä. 

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Ehkä aika kultaa nämäkin muistot, mutta näin nyt niinku tällä hetkellä en voi kyllä sanoa hehkuvani tai omanneeni hehkua missäään vaiheessa. Ainakaan tämä raskaus ei siltä tunnu. En sitten tiedä minkälaista anti on ulospäin. Mutta hei, jotta tämä teksti ei olisi pelkkää valittamista, niin selvennän vielä...Vaikka olen turhautunut ja viettänyt jo sairaslomaakin kiitettävästi tämän raskauden aikana niin olen varmasti yksi onnellisimmista odottajista mitä maan päällä kantaa. 

Tätä onnea ei tekemällä tehty, pitkään kuitenkin haaveilin äitiydestä. Tämän onnen tekeminen ei vaatinut kyyneliä. Siinä suhteessa olen oikein etuoikeutettu ja asiasta varsin kiitollinen. Tämä raskaus sai alkunsa ihan rikollisen helposti. Ehkä sen takia joudunkin nyt kärsimään, että tasattaisiin onni vakioksi niiden kanssa, jotka kamppailee lapsettomuudesta. 

Raskauspahoinvointia? Kyllä. Mielialan vuoristorataa? Kyllä. Rasvainen iho ja hiukset? Kyllä. Selkäkipuja? Kyllä. Liitoskipuja? Kyllä. Supistuksia? No kyllä. Jos raskausoireista olisi jokin raksi ruutuun -lista voisin varmasti raksittaa niistä kaiken. Listan loppuun kirjoittaisin kuitenkin vielä, että onnellisempi kuin ikinä.


12 kommenttia:

  1. Raskaus vois olla aika tylsää jossei olis mitään oireita ja sais vaan olla niinkuin normaalisti :) ja oireiden kanssa raskaus tuntuu aika saavutukselta, 9kk aikamoista elämää ja sopeutumista uuteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) kyllä odotus sitten todella palkitaan! :D

      Poista
    2. Niinpä kuha jaksais vaa odottaa :D

      Poista
  2. Mä oon taas aatellut niin, että kun raskaaksi tulo on ollut tavalla tai toisella hankalaa, niin on suotu helpot raskaudet (tai ainakin esikoisen oli ja toistaiseksi tääkin), joten ehkä universumissa on tosiaan jotain tasapainossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on reiluakin :D joten hyvä!

      Poista
  3. Anteeksi jos käännän veistä haavassa, mutta mulla on nimenomaan ollu ns. Helppo raskaus. Pahoinvoinnista, ym. Kivuista ei tietoakaan. Vain finnejä kuin 15v. Teinipojalla ja kutiava selkä. MUTTA! Itse taas olen aina ihan paniikissa ennen neuvolaa tai ultraa että mitä. Jos siellä ei olekaan ketään, kun ei se anna mitään merkkejäkään itsestään... Finnejähän voi tulla siksikin kun on lopettanut pillerit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa :D olisihan sekin tylsää jos kaikki raskaudet olisi samanlaisia. Toivottavasti seuraava raskaus menisi helpommin ;) mullakin oli ihan alkuun pelkoa pikku tyypin olemassa olosta, mutta oireet on pitänyt oikeastaan huolen siitä ettei ole epäilystäkään raskaana olosta :D

      Poista
  4. Mullakin oli suht iisi raskaus, mitä nyt sitä selkäkipua lukuunottamatta.. Meinasin jäädä sängyn vangiksikin useesti.. Mutta kummasti kivut hävis juuri kun alkoi viimenen kolmannes. Ja nyt ne kivut onki sit palautunut. En meinaa edes jaksaa neitiä pitää kauaa sylissä kun alkaa polte selässä :(
    Oot kyllä joutunu kestämään paljon. Mutta ihmeen hyvin me naiset kaikki kestetäänki, ja sit joskus se aika kultaa muistot kun vauva on sylissä :)

    VastaaPoista
  5. Aatteleppa, että mä oon kärsiny lapsettomuudesta 2 ja puol vuotta ja nyt kun vihdoin syksyllä onnisti hormonihoitojen ja inseminaation avulla (mitkä jo itsessään aiheutti kaikenlaista kivaa oiretta), oon oksennellu tähän asti ja oon raskausviikolla 18. :D mutta kyllä kans itellä silti useimpina päivinä kiitollisuus on päällimmäinen tunne...välillä vaan tuntuu että vois jo vähän helpottaa. Tsemppiä sulle loppuraskauteen! Ainakin osaat arvostaa lopputulosta, ku kaikki ei mee ihan helpon kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että.. Tällaisen jälkeen tuntuu kurjalta, että itse valittaa uuvuttavasta raskaudesta, mutta tietysti vaikeahan se on toisen saappaisiin astua. En voi kuvitellakkaan kuinka rankkaa lapsettomuus on, niin fyysisesti kuin henkisesti. Onhan raskaana olo aika ristiriitaista aikaa, ainakin niille jotka ei saa nauttia siitä helpoimmasta raskaudesta. Niin kuin sanoit, kaikki vaiva onneksi palkitaan lopussa ja sitä jos jotain arvostaa! :) Onnea paljon sinne kauan odotetusta raskaudesta ja tsemppiä! <3

      Poista
  6. Minun raskaus itsessään ollut tähänasti todellinen unelma. Mutta kannattaa siellä kateuden keskelläkin muistaa että vaikka joillain on raskaus helppo ei raskaaksi tuleminen ole ollut.. Itsellä ennen tätä raskautta keskenmeno ja kohdunulkoinen raskaus, jota seurasi tähystysleikkaus (toisen puolen munasarja ja munatorvi jouduttiin poistamaan kokonaan) ja leikkauksesta johtuva pienempi raskaaksi tulemisen todennäköisyys.. :'( tämä rakkaus mikä mahassa kasvaa, on jo nyt niin tärkeä ettei uskalla iloita raskaudesta kun pelkää kohtukuolemaa ynnä muuta kamalaa. Vaikka jo vk23 häämöttelee pikkuhiljaa. Joten koita sinäkin nauttia! Kyllä se aika kultaa muistot :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sulla on mennyt kaikki hyvin. <3 Tosiaan sen ansaitset kun on ollut noinkin paljon surua matkassa :( Tykkäänkin ajatella niin, että meillä kun raskaus lähti niin helposti aluilleen on ihan reilua, ettei raskaus ole mennyt ihan ruusuilla tanssien. Onneksi mieli on jo positiivisempi ja raskauskin tällä hetkellä suhteellisen kivaa aikaa, vaikka vaivoja löytyykin. Paljon tsemppiä sinne odotukseen! Ei enää ole kauaa sullakaan odotusta jäljellä :)<3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥