Kaksplus.fi

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kun oma vartalo ei tunnu omalta

Puristelin yksi ilta jalkojani miehen vieressä. Otin reilun otteen reidestä ja hyllyttelin sitä edes takas. Kyllähän se heilui. Eikä siinä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Kyllähän liha heiluu kun sitä heiluttaa, fysiikan lakeja, vaikken niistä nyt mitään tiedäkään. Löllön heiluminen sillä hetkellä vain tuntui niin uskomattoman kummalliselta. "Kato nyt. Mä oon tämmönen löllykkä."  "Sä oot kulta raskaana", totesi mies. No niin, mutta kun mä oon niin pehmeä joka puolelta. Se on ihan hassua.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole huomionkipeästi valittaa, kuinka läski olen sieltä sun täältä, koska tiedän ettei se ole totta. Lähinnä haluan vain pohtia tätä suhdetta omaan vartaloon, joka tuntuu ihan uudelta. Kuka tuo pullalta tuoksuva nainen on, joka katsoo minua peilistä? Ei sille mahdu mitkään ihanat tutut vaatteetkaan päälle.

Painon nousu raskauden aikana on sataprosenttisen normaalia. Pitäähän vauvalla olla sitten jotain mistä ottaa. Yritän suhtautua lempeästi ja huumorilla painonnousuuni. Nyt mennään jossain kymmenen kilon hujakoilla. Vielä pitäisi kolmisen kuukautta olla raskaana. 1+1, paino siis varmasti nousee vielä. Tuntuu hurjalta, että kohta lukema vaa'alla alkaa numerolla 7.

Melkein kymmenen lisäkiloa on jakaantunut mukavan tasaiseksi kerrokseksi painottuen peffaan ja rinnuksiin. Kun kävelen ovesta sisään, en ole aina ihan varma tuleeko edellä maha vai etuvarustus. On kummallista kun oma keho ei tunnu oikein omalta. Rakastan massuani ja myhäilen salaa tyytyväisenä sille, kun leikkimielisesti kauhistellaan kasvatanko kaksosia. Ihanaa näyttää viimein siltä, miltä tuntuu. Nimittäin raskaalta. ;) Kuitenkin pehmennyt vartalo tuntuu kuuluvan jollekin toiselle. Kasvatan yhden pojan lisäksi takalistoa ja kuppikokoa.



Mitäs tässä sitten voi tehdä? Sopeutua ja tietysti sitä pullan leipomistakin voisi vähentää. Joku elämäntapavalmentaja varmaan sanoisi: rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Niin kliseistä, mutta ihan totta. Ainakin rakastan sitä pikku ihmistä, joka on syypää näihin muutoksiin, tai ehkä pitäisi puhua ennemmin osasyystä. Olen nimittäin herkutellut raskauden aikana ihan surutta. Saan syyttää siis myös itseäni. Mitäs tykkään niin paljon herkuista nykyään.


Nautin raskaudesta (ja syömisestä) täysin rinnoin, kirjaimellisesti, mutta joka kerta neuvolan vaa'alla ihmettelen nousevaa lukemaa. Eniten pohdituttaa tuleva kesä. Vaatteet pienenevät, toivottavasti myös paino. Haluan saada oman vartaloni takaisin. Luotan kuitenkin siihen, että luonto hoitaa tehtävänsä ja täysimetys (jossa toivottavasti onnistun) karistaa tulleet kilot ilman sen suurempaa tuskailua. Toki olen valmis urheilemaan, jotta palaudun. Olen pohjimmiltani kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että toivon pääseväni helpolla. Harmi vaan, kun herkuttele + laihdu on kohtalaisen huono yhdistelmä.


14 kommenttia:

  1. Mä voin kertoa, missä voi yhdistää herkuttelu ja laihduttaminen ;) Tosin ei ole pysyvä tapa, eikä tätä kauaa saa harjoittaakkaan. Mutta Nutrilett! Saa syödä 5 suklaapirtelöä päivässä, that's it. Tai sitten korvata 2 pirtelöä yhdellä toffee patukalla. Tosin tuossa tulee alta 600kcal per päivä, ja on pikkasen rankkaa. Mutta ite ainakin olen tottunut tähän jo, enää viikko jäljellä! Nuo pirtelöt ja patukat varmasti jäävät minulle ns. herkkuihin, on sen verta hyviä ja vähä kalorisia, etenki nuo patukat <3
    Eri asia on, kenellä tämä sopii, ja aluksi toki lähtee nesteet yms. Eikä tätä saa noudattaa kuin 1-3viikkoa, jonka jälkeen alkaa se haastavin osuus, elämäntapamuutos, jolloin rupeat syömään terveellisesti ja monipuolisesti, sekä lisää liikunnan joka päiväiseksi; esim vaunuttelu ;)
    toimii ainakin mulla! Synnytyksestä tähän päivään, olen -13kg, eikä tosiaan tullut kiloja raskausaikana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi kuulostaa jopa melkein hyvältä :D miten tämmönen käytännössä mulla toimis onkin sitten varmaan eri tarinansa.. Ruoka kun on niin lähellä sydäntä ;) mutta ehdottomasti varmasti kokeilemisen arvoinen juttu! Vau miten ootkin kiloja tiputtanut! Melkein voisi sanoa tähänkin, että onneksi olkoon! :p

      Poista
  2. Minulla nousi paino esikoista odottaessa 30 kg eli todella paljon. Söin raskausaikana sitä mitä teki mieli ja sen verran kun teki mieli...eli PALJON :D Kaikki raskauskilot ja pari ylimääräistä oli lähteneet täysimetyksen avulla puolen vuoden päästä synnytyksestä. Jätin kyllä tietoisesti herkuttelunkin vähän vähemmälle, mutta söin kyllä suklaata jos siltä sattui tuntumaan. En kuitenkaan ihan joka päivä. Päivittäiset vaunulenkit koiran kanssa heti synnytyksen jälkeen auttoivat varmasti painonputoamista. Vauva myös piti huolen siitä, etten ehtinyt syömään kun lusikallisen silloin ja toisen tällöin ja nekin kylmänä. Kasvavan lapsen kantelu kävi (ja käy edelleen) hyvästä hauistreenistä. Nykyisessä raskaudessa lähtöpainoni oli muutaman kilon pienempi kuin ensimmäisessä ja toivon, että pystyn pitämään painonnousun vähän paremmin kurissa kuin esikoisen kanssa. En kuitenkaan ota siitä paineita, kun olen jo kerran onnistunut saamaan raskauskilot pois kohtalaisen kivuttomasti.
    Nautitaan tästä vaiheesta ja murehditaan kiloja sitten synnytyksen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Sulla on kyllä ollut ihailtava muutos synnytyksen jälkeen! :) todella tämä raskaus on mennyt nauttiessa ruoasta.. Toisaalta mun mielestä se on kyllä täysin sallittua, kun niin monet muut herkut on kielletty ja elämää on vaikeuttamassa jos jonkinmoista oiretta.. Nautitaan siis ;) !

      Poista
  3. Mulle on tullut painoa jo huimat 22,5kg ja yritän olla stressaamatta :-) kyllä ne kilot sitten karisee! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne! Täytyy yrittää itse pitää sama :)

      Poista
  4. Täällä ihan samanlaisia ajatuksia. Oon sua viitisen viikkoa pidemmällä eli aika samoissa viikoissa mennään :) oon aina ollu hoikka ja urheilullinen ja nyt on outoa kun oon ihan löysä. Vartalo ei todellakaan tunnu omalta! Tosin paino on noussut maltillisesti, noin 7kg mutta kehon koostumus on jotain aivan muuta kuin ennen. Mäkin oon supistelun takia ollu jo pitkään saikulla enkä töihin enää palaa. Kiva seurata sun juttuja :) t. Emppu 31+5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Kehon koostumus ei tunnu omalta, vaan niin kovin pehmoiselta :D kiva kun olet löytänyt tänne lukemaan. :) Tsemppiä sulle loppuun! Toivottavasti ei supistelut kovasti kiusaa.

      Poista
  5. Älä stressaile vaa`an lukemista, kyllä ne kilot siitä karisee nopeasti! :) T'äysimetys ja vauvan kanssa vaunulenkit tekevät tehtävänsä, usko pois :)

    VastaaPoista
  6. Itse en nauttinut yhtään raskaudesta juuri sen fyysisen muutoksen takia, koska minulle se muutos jotenki tuli niin nopeasti. 30 kg lisäpainoa ja raskausarvet jaloissa jotka ulottui reisistä pohkeisiin ei ollut ex-kilpaurheilijalle helppo juttu sulattaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Raskaus on kyllä koettelevaa aikaa fyysisesti ja henkisesti. Muutokset on ihmeellisiä, mutta myös osaa olla kamalia. Ei sitä oikein osaa ymmärtää ennen kuin on sen kokenut. En itekkään koskaan ajatellut, että raskaus olisi mulle näin iso pala kun se on ollut.

      Poista
  7. Mulla ihan samoja fiiliksiä, tässä just valvon ja pähkäilen kun poika jumppaa mahassa. Oon ollu laiha ja pyöreä vähän vuorotellen, ja viimeiset pari vuotta hoikka ja salilla viihtyvä, mutta raskaus muuttanut vaivoineen kaiken- nyt tää on just kotona muhjuamista ja syömistä. Yleensä stressaan etten taas sais totaki herkkua syödä, ja sit syön ja taas on syyllinen olo. En oo vielä kauheissa mitoissa vaikka painoa on tullu 14kg (rv30), mutta oon jokseenki paniikissa, että saanko sit tiputettua ylimääräset pois kun se pyöreämpi minä ei houkuta yhtään, suorastaan kammottaa! Ja toki samalla tiedän että paino nousee raskauden aikana eikä se oo niin vakavaa, ja musta toi masu on kyllä ihana, mutta ehkä se surkein fiilis tulee just yhdistelmästä ettei jaksa tehdä mitään, ja sitte ehtii liikaa miettiä näitä juttuja.
    Huh, tuli pitkä paasaus!

    Kiva kun sattumalta löysin tän sun blogin, samoja aatteita raskausajasta löytynyt jo paljon! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä niin ymmärrän! Mut nyt näin jälkiviisaana voin kertoa, että se kaikki (ainakin mulla) helpottaa kunhan lapsi syntyy! <3 Huomasin, että raskaus onkin oikeasti ollut paras asia mitä mulle on käynyt. Sen myötä oon oppinut oikeasti arvostamaan tätä vartaloa mikä mulla nyt on. Aikaisemmin, ennen raskautta siis, aina oli jotain mistä olisi pitänyt vähän nipistää ja mitä laihduttaa -mukamas. Nyt oon tyytyväinen, ja sen oppi vasta kun raskaus rajoittikin niin paljon ja oma keho ei tuntunut hyvältä.

      Ja mulla ainakin paino tippui helposti. Älä stressaa sitä! <3 Kyllä ne yleensä varsinkin ekaa odottavilla tippuu helposti. Myös imetys nopeuttaa raskauskilojen tippumista ja ihan normaali äitielämä (kun ei ihan kerkeä tai muista syödä) :'D Kaikki järjestyy sullakin varmasti just hyvin. Eikä oikeastaan millään oo enää niin paljon väliä kun sillä vauvalla, joka syntyy, ei edes omalla vartalolla. Voi ihanaa, vauvoja! ::) Tsemppiä <3

      Poista

Kiitos kommentista! ♥